sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Huhtikuussa open miciin lähtiessä sepitin nopeesti tämmösen, koetin vetää sen siellä jotensakin vauhkosti. Nyt huvittaa testailla tätä lukukomemukseks jaettuna.

se voi olla seinä
se voi olla kallio
se voi murentuu
se voi eikä tarvi ees sataa
se voi näkyy vaikka menis minne vaan
se voi saatana loistaa

se voi olla koiran naamassa arpi
ja mittarinpohjalukema

se voi olla ukin auton takapenkillä
se voi olla levähdyspaikan ojaan heitetty

se voi niksahtaa
se voi pamahtaa
se voi sanoo vittu
se voi tulla päin silmiä
    syödä sut ja mitata sun leipäläpes
se voi maistaa vaan ja eiku helvettiin

se voi itkee piruuttaan se voi kirjottaa sun nimes seinään
se voi kivittää sun äitis fillarii

se voit olla sinä
se voi maistuu vitun pahalta
se voi vaan leikkii sun kustannuksellas

se voi väittää että se mitä sä söit on makkara
se voi väittää että se makkara on sun äitis
se voi väittää että sun äitiis pidettiin läävässä
se voi väittää mä haisen siltä läävältä
se voi olla

mä sanoin jo se voi olla
se voi olla
se voi tulla


maanantai 6. toukokuuta 2013

                   poika joka lähtee väärään suuntaan
                äiti joka törmää risteyksessä x
                eno jonka vene     eno
                  jonka pitkä ruuhi varjona liukuu
       mies jonka hiukset nousee jonka hiukset
        tyttö joka hyökynä tulee joka menee ja
     harmi joka maahan istutetaan
    harmi joka tulee makuna suuhun joka tulee joka menee
soolo joka puhuu
suulla suurimmalla joka sormin
       mies joka näkee naisen mies joka mykistyy
            joka heiluttaa hiustensa helttaa kaikkiin suuntiin
       mies joka on oppinut opin otetaan haitat pois
      vesi joka valelee pari joka kävelee
     nainen jonka ympärillä kasvaa maasta
   tie joka yhtyy
   minä joka tulen mukaan
tie joka lähtee väärään suuntaan joka reitti joka kutsuu
                                    tiet jotka yhtyy
              hätä joka menee soolo joka tulee
             kuoro joka jalkojaan huljuttelee
            yhtye joka yhteen kuuluu ranta joka kastelee
               soolo jolla voima                  voima jolla tie
                                  joka hyökynä tulee    tie jolla tyttö
oksalla jollaisella tuollaisella apina
oksalla jonka alla kiinalainen
tieto joka näkyy
tie joka näkymättömissä
                                                  poika joka lähtee

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

on rakennettu
yhtä samaa taloa
talo kaikille tai yhdelle        yhdelle ja kaikille
isä tekee poika tekee      kumpi sitten olenkin
kumpikaan ei nähnyt                     kun se alkoi
kumpikaan      ei näe sen loppuvan (perhonen)
faarao vain lipuu aurinkoon (nokkosperhonen)

öisin kun on hiljaista hyvin pieni kärpänen
ruokailee ja uinailee sieraimessani        öisin
on hiljaista emme ehkä vielä nuku, hyvin pieni
hyvin kevyt, leijailee korvani lehdellä
hyrisee maisemamme                            niityn
                                                          nuokkuvaisen

ja sitten tuon kolmannen lohkareen omin käsin
huoneen keskelle, se on auringosta
lämmin eikä hiivu hetkeen
keitäs meitä täällä on? me? nimenhuuto,

on aikaista, tuttuja ei vielä,
seuraan muistijälkeä, haarautuvaa
silmut kaukaa tunkeva pullistus
syntymän aie (syntymään vie) kun lennän
lepatan kaikki ilma avoinna ympärilläni
olen herkku, kaunis kattaus:
keltaoranssi, kellanharmaa, musta,
saheroinen tummanharmaa, taivaansininen
ja keitäs muita, nimenhuuto:
kivi (hyvissä ajoin) paikalla
imenyt kylmää (sisäänhengitys)
lepatan ikkunalaudalle (uloshengitys)
tyttö ja poika, aamu kuin olisi heidän ympärillään
mutta on heidän välissään, pojalla silmät auki,
niin valmista kaikki: keltaoranssi,
kellanharmaa, musta, saheroinen tummanharmaa,
taivaansininen

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Tää runo tähän rakoon ihan vaikka siks että kevät, vaikka siks että oravalla pesä naapurin varaston hyllyllä, poikasia tupsahtaa kämmenelle.

            ikimetsä eteenpäin
          muistisi on todellisuuteni peilikuvani        sitten vaan
käpäliä puunrungolle menijöitä ollaan tulijoita     ei pysyjiä jääjiä jääräpääjäkäliä
          katolle kiivenneet lapset hihkuvat: pelastakaa!
                 leikki on leikki joten leiki
            leikki on todempaa ja todempaa:
latvassa keinun muistutan maannielemää passikuvaani
tuulen allekirjoittamaa          märin lehdin leimaamaa
täyden matkan seison haudallani nuorin kerkin
             peilikuvastani ei puutu oravaa eikä oravan iloa
itseni terhentävä lentoon ponnahtava lapsi: minä: pelastakaa!
                teon vakavuus ja näytön vahvuus ovat totta
          peilikuvassa lentää: leikkiin kutsuttu

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Vaihteeksi kirjoitin runon.

pitkäpartaisena takerrun saareen
mikään ei hievahda
huljuu vain
                 juuret säkkärää elämä juoksee kohti
         saari maailmassa kiinni
         vesi kaikki sitä kaikkialta
          ympäröi
             huljuu

         koetan käsittää kaikenlaiset tavat käsittää roikkua mastossa
   taivuttaa taipua ali sillan
 kiertää lintumökkiä
tulla lintumökistä

tulla lintumökkiin huteraan pesään
  jalat maassa

pakotan ranteeni puiksi
koivikon nuoruudessa
pakotan tunkemaan alisesta valoon
pakkasöiden pitsiä olkapäilläni
ranteeni pakotan
nyplään
partaa

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Matala lämäri tälleen pleijarien kiihtyessä (pata porisee). Runo (lätkämoken) elämästä.

       jos on valppaampi kuin maalivahti
           päästää tuulen kainaloistaan
             valppaampi!
              )maalissa(
            valppaampi!
       itkun reisien välistä
   ukkosen suun kautta peräsuoleen
   liikahduksen korkeintaan kynnen alle
   valppaampi!
 parahduksen hiusten halki
 narahduksen hiusten halki
  kaipauksen taskun reiästä
   rakeet iiristen
   mustaan aukkoon
jos on valppaampi kuin maalivahti
päästämällä päästää muutaman laukauksen
                 sukellusveneeseen kaloja
       irti mitasta ennen kuin se räpsähtää sormille
        köydestä kun toiset ovat paenneet laivaan
          veräjästä koiran
          sateen ikkunasta
          kadun ikkunasta
   valppaampi
     valppaampi!
      livauttaa lirunkin

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

                           harhailevan hakumatka hukkaan      otsikkoni aikeeni
          tähän ekaan ruutuun mennessä on tapahtunu kaikkee niin että mikä
  onkaan alku se vetäytyy kääntyy kulman taa etääntyy juosten
tyyppi tumppas päreen mut ei ollu
lähelläkään kaiken alkuruutuu

monta mykkää tuijotusta tuomiolle teuraaksi
kaikenlaiset kulmat ohimoita hioneet jo ennen ekaa
heitä vaan laidan yli ittes jos et vielä tajunnut
                         tömähdä
                            altasi varjoista tapaat
                              tantereen
                       laske lihaasi uupumus
                          luihisi vilu kramppi
                             ne kumminkin tulee
putoaa ruutuun
kuulaksi kulmattomaksi kolisteltu kantamuksesi
  tähän huoneeseen
  täksi yöksi seinättömäksi täällä
                    jos joku nousupää häivähtää
                 kiitona radan ei sitä huomaa
             vaan enää tärähtää
          sun kehtos kanveesiin

vaikka ei se lujaa tullut häpeämasennus erillisyysmasennus
päällä se on syyllisyysmasennus turvattomuusmasennus
pyörii hylätyksitulomasennus
ulkopuolisuusmasennus
pyörii niinku maaninen kiihko peilin taa
jonne ei luulis vievän kuvaa
historia katoaa sitä mukaa
viikossa ylittyy järkyttävyyden raja mikä on pääsana
mikä on toimija     ja miten   monikko! välisyys! taajuus!
tää on tää eka ruutu tää eka yhä jossa huhuun
    jo avannut oon   minäkö oven ja miten
nyt on kiinni taas    lipee
kuula läpi käsien    hajonnut minuutti
tömähtää pohjaan    joku laite omin päin
     tekee kaikkee välkkyen vilkkuen
    jostakin näyttää sellasta mikä on totta
ei oo mikään totta    kun jonkin loppupää
livahtaa alkupään sisään ei ulospääsyä
niin yöhousujen kanssa temmeltää
voima voima kieputtaa