pitkäpartaisena
takerrun saareen
mikään ei hievahda
huljuu vain
juuret
säkkärää elämä juoksee kohti
saari
maailmassa kiinni
vesi
kaikki sitä kaikkialta
ympäröihuljuu
koetan
käsittää kaikenlaiset tavat käsittää roikkua mastossa
taivuttaa
taipua ali sillan
kiertää
lintumökkiä
tulla
lintumökistä
tulla
lintumökkiin huteraan pesään
jalat
maassa
pakotan ranteeni
puiksi
koivikon nuoruudessa
pakotan tunkemaan
alisesta valoon
pakkasöiden pitsiä
olkapäilläni
ranteeni
pakotan
nyplään
partaa
Tykästyin kovasti runon visuaalisuuteen. Kolmas säkeistö on suosikkini. Sitä lukiessa sain kiinni runon idean. Mielestäni runosi siis kertoo muutoksista ja erilaisuudesta, siitä kuinka ihminen niihin suhtautuu.
VastaaPoistaPuet hienosti sanoiksi halun ymmärtää, tottua, sopeutua, epäillä ja luottaa uuteen maaperään. Alussa kuitenkin vielä kuvastuu halu pitää kiinni vanhasta tutusta "saaresta".
Ja jotenkin tuo parran nyplääminen saa minut kuvittelemaan vanhan miehen, joka koittaa ymmärtää maailman menoa, "koivikon nuoruutta".
Enpäs muista koska viimeksi jokin runo olisi saanut minut näin innokkaasti tulkitsemaan. Jeet sille :) Luulenpa, että yksi syy oli tuo luonnon kuvaus. Se luo sellaisen visuaalisuuden, jota rakastan.
Huippua, Maarit. On kyl tosi hienoo, kun kirjotat enemmän. Tästä saa paljo apuja, kun koettaa ite hahmottaa runojensa tajuttavuutta. Omia ajatuksiani tulkinnaksi en halua hirveästi tuoda tähän. Mut pidän kovasti sun tähän hahmottamastasi mallista, vaik se vähän omastani poikkeaakin. Isot kiitokset!
Poista