harhailevan hakumatka hukkaan      otsikkoni aikeeni

          tähän ekaan ruutuun mennessä on tapahtunu kaikkee niin että mikä

  onkaan alku se vetäytyy kääntyy kulman taa etääntyy juosten

tyyppi tumppas päreen mut ei ollu

lähelläkään kaiken alkuruutuu

monta mykkää tuijotusta tuomiolle teuraaksi

kaikenlaiset kulmat ohimoita hioneet jo ennen ekaa

heitä vaan laidan yli ittes jos et vielä tajunnut

                         tömähdä

                            altasi varjoista tapaat

                              tantereen

                       laske lihaasi uupumus

                          luihisi vilu kramppi

                             ne kumminkin tulee

putoaa ruutuun

kuulaksi kulmattomaksi kolisteltu kantamuksesi

  tähän huoneeseen

  täksi yöksi seinättömäksi täällä

                    jos joku nousupää häivähtää

                 kiitona radan ei sitä huomaa

             vaan enää tärähtää

          sun kehtos kanveesiin

vaikka ei se lujaa tullut häpeämasennus erillisyysmasennus

päällä se on syyllisyysmasennus turvattomuusmasennus

pyörii hylätyksitulomasennus

ulkopuolisuusmasennus

pyörii niinku maaninen kiihko peilin taa

jonne ei luulis vievän kuvaa

historia katoaa sitä mukaa

viikossa ylittyy järkyttävyyden raja mikä on pääsana

mikä on toimija     ja miten   monikko! välisyys! taajuus!

tää on tää eka ruutu tää eka yhä jossa huhuun

    jo avannut oon   minäkö oven ja miten

nyt on kiinni taas    lipee

kuula läpi käsien    hajonnut minuutti

tömähtää pohjaan    joku laite omin päin

     tekee kaikkee välkkyen vilkkuen

    jostakin näyttää sellasta mikä on totta

ei oo mikään totta    kun jonkin loppupää

livahtaa alkupään sisään ei ulospääsyä

niin yöhousujen kanssa temmeltää

voima voima kieputtaa