on rakennettu

yhtä samaa taloa

talo kaikille tai yhdelle        yhdelle ja kaikille

isä tekee poika tekee      kumpi sitten olenkin

kumpikaan ei nähnyt                     kun se alkoi

kumpikaan      ei näe sen loppuvan (perhonen)

faarao vain lipuu aurinkoon (nokkosperhonen)

öisin kun on hiljaista hyvin pieni kärpänen

ruokailee ja uinailee sieraimessani        öisin

on hiljaista emme ehkä vielä nuku, hyvin pieni

hyvin kevyt, leijailee korvani lehdellä

hyrisee maisemamme                            niityn

                                                          nuokkuvaisen

ja sitten tuon kolmannen lohkareen omin käsin

huoneen keskelle, se on auringosta

lämmin eikä hiivu hetkeen

keitäs meitä täällä on? me? nimenhuuto,

on aikaista, tuttuja ei vielä,

seuraan muistijälkeä, haarautuvaa

silmut kaukaa tunkeva pullistus

syntymän aie (syntymään vie) kun lennän

lepatan kaikki ilma avoinna ympärilläni

olen herkku, kaunis kattaus:

keltaoranssi, kellanharmaa, musta,

saheroinen tummanharmaa, taivaansininen

ja keitäs muita, nimenhuuto:

kivi (hyvissä ajoin) paikalla

imenyt kylmää (sisäänhengitys)

lepatan ikkunalaudalle (uloshengitys)

tyttö ja poika, aamu kuin olisi heidän ympärillään

mutta on heidän välissään, pojalla silmät auki,

niin valmista kaikki: keltaoranssi,
kellanharmaa, musta, saheroinen tummanharmaa,

taivaansininen