perjantai 27. joulukuuta 2013

tötterö on mukava sitä voi pitää molemmin päin gorillakin on huomannut
keksinnön nerokkuuden ja kuten tyypillistä ennen Memistä

me menemme nyt gorillan tahtiin gorillan mielestä se ei ole tylsää
aina voi riehua ämpäri päässä PARASTA!

nuolaisehan sitten ovenripaa mennessäsi sanoo opettaja

tällainen yhden aukeaman vihko ja nämä reiät vyössä ovat sinun tarinasi sanoo
gorilla aika yllättäen ensimmäiseksi lauseekseen

no en tietenkään juksaan vain matkin
älä pelästy voin panna ämpärin takaisin päähäni leikkiä opettajaa PARASTA!

toinen lauseeni: haluan huomauttaa että osana luontoa olemme ylpeinä
olemassa emme voi maailmaa käsittää, oi lajit häkellyttävästi vaikutuksissa
toisiinsa voin sietää perhosta lyhyellä nenälläni puheeni ajan
suljetuin silmin kuunnella sen siipiä vain
tämä kukkiva ja täällä vähinkin

kaupunkikeittiössään Memis tarttuu vyöhönsä
päästää yhden reiän löysemmälle kesken aterian
hän syö yksin

näytellyt ja tilanteeseen sopivasti valitut kasvonilmeet

minä olen kyyryssä pöydän alla
kyhjöttelen vaan olen hiukan väsähtänyt rooliini tympii niin kuin viran puolesta
hion kolmatta lausetta palkkaan koiran sanomaan sen
koira on niiiin huono näyttelemään voi koiraa

torstai 26. joulukuuta 2013

II

tämä alkaa kuin kaunis iltapäivä
ei yhtään mistään
sieltä mistä kaikki muukin alkaa
paikasta missä tyttö istuu ja tyttöä ei ole
vielä
niin minä ajattelen alut
ja ne ovat hienoja hetkiä
hetkiä ei ole

kohti tiheää metro
verenvirtaa kaksipäinen oranssi mieronliero
vie tuo antaa panee antaa
panee vaisut vastakkain
luvassa kiihkeää
soittaja mies laulaja nainen
yhtyvät Angie you´re beautiful
täkäläinen en ole
kaukaa en tule
tulen sopivasti sopivalla hetkellä
peruuttamatta peruuttamattomasti palata
ihmetellä jäädä seuraavaan junaan mitä juna tuo
junassa saan kaiken saan sopivalla hetkellä

mutta putoaisi kesken lennon jos hetki
jos hetkenkin olisi
voihan, väittää, olleensa, siihen yhtyvät
monet mä en mä oon nyt just metrossa

metsän hetki mataluudesta korkeuteen
pitelen paitaa joka oli päälläni
luulen sinua savuksi
en ole hetkeen missään
kiepautan kietoudun käännähdän ja vain vaivoin jään paitani ulkopuolelle
savu on ilmaa ilma on hiljaa
kettu viihtyy pitkään nuotiolla
senkään mielestä hetkeä ei ole

hoen hokemaa
hokemalla hoen
ontoksi hoen
sitä paitsi tarvitsen asunnon
niin mutta tarkoitan sellaisen koverretun vain itselleni
tämä hetki
geeniin kirjoitettu antautuminen lyökää lyökää

kulmiin voi piirtää korvat tai silmät
lähes yhtä veikeitä molemmat

putoaisi kesken lennon
pitennetty hyvin paljon pitennetty hetki nukahdin etkä vieläkään ole mäjähtänyt
valitsen puoltani, monipuolinen kysymys,
kolikkoa kääntelen,
ilmaan heittää, mun puolesta joo, voin
½ vaikkapa ½:sta useasti ja useasti taas, niin puolin hupenen

näin alkaa kaunis aamupäivä, Arttu
markkinat,
alkuja ei ole,
kauan odotettu kääntyy sivuun,
sinut komennetaan kotiin
kierteet juosteet raiteet räänroiskeet olet yhtä kuin kuollut
jos tästä lähdet kalppimaan koloon jonka koversit

hörppivät vuoron perään
päästävät limpsan pulloon takaisin suustaan
siihen on satsattu vuoden säästöt, jokaisen jäppänän
vaahtoa vain sain ja sen halulla join
muistan vieläkin miltä se maistuu
hän sanoi ”maistuu” ei ”maistui”
muistan Artun vieläkin sanomassa ”maistuu”

nöpönallukka pikkolopuvussaan kulmissa korvat tai silmät
katselee näkemättömiin, ei ollenkaan turha, todellisuus minne tähyää
kiepautan kietoudun käännähdän ja äkkiä
käyn pyöröovesta pyörähdän

maanantai 23. joulukuuta 2013

I

vasta nyt kun putoan laelta tajuan vauhdin
           jos
       kaikki olisi
    hitaampaa vajoaisin vain
ilmassa kohti maata jonne kevyesti tömpsähtäisin

tämä on hätäinen testamenttini
olen laatinut sitä ja laatinut sitä
se on pysäytyskuva huitoen putoavasta miehestä
ei se kuuluisa vaan tämä

sitten tajuan mikä toivo on linnuissa
sellainen ajatus voi hyvinkin täyttää putoavan ihmisen