ikimetsä eteenpäin
muistisi on
todellisuuteni peilikuvani sitten vaan
käpäliä
puunrungolle menijöitä ollaan tulijoita ei pysyjiä jääjiä
jääräpääjäkäliä
katolle
kiivenneet lapset hihkuvat: pelastakaa!
leikki on leikki joten leiki
leikki on
todempaa ja todempaa:
latvassa keinun
muistutan maannielemää passikuvaani
tuulen
allekirjoittamaa märin lehdin leimaamaa
täyden matkan
seison haudallani nuorin kerkin
peilikuvastani ei puutu oravaa eikä oravan iloa
itseni terhentävä
lentoon ponnahtava lapsi: minä: pelastakaa!
teon
vakavuus ja näytön vahvuus ovat totta
peilikuvassa lentää: leikkiin kutsuttu
Mieletön. Samassa lauseessa hauskuus ja haudanvakavuus. Askel kivasta ja mukavuusalueelta jännään turvattomaan. Hienoa sanaleikittelyä.
VastaaPoistaKaksi viimeisintä runoasi tämä siis mukaan luettuna ovat varmasti olleet kaksi parhaintasi tähän asti lukemistani. Loistavaa viihdettä aivoilleni!
Huikeeta palautetta, oon äimän käkenä. Kumarran syvään.
PoistaNäistä runoista tämä ei ole ihan tuore, toisin kuin se edellinen. Temaattisesti nyt vaan taidan liikkua tällaisella alueella, joten tämä oli mielekäs sujauttaa näkyville.
Suurkiitos, oon menossa tutkiskelemaan runojani mökkiin. Annoit ihan hirmuisesti tsemppiä matkaan.
Kiitos, Maarit.