Tää runo tähän rakoon ihan vaikka siks että kevät, vaikka siks että oravalla pesä naapurin varaston hyllyllä, poikasia tupsahtaa kämmenelle.

            ikimetsä eteenpäin

          muistisi on todellisuuteni peilikuvani        sitten vaan

käpäliä puunrungolle menijöitä ollaan tulijoita     ei pysyjiä jääjiä jääräpääjäkäliä

          katolle kiivenneet lapset hihkuvat: pelastakaa!

                 leikki on leikki joten leiki

            leikki on todempaa ja todempaa:

latvassa keinun muistutan maannielemää passikuvaani

tuulen allekirjoittamaa          märin lehdin leimaamaa

täyden matkan seison haudallani nuorin kerkin

             peilikuvastani ei puutu oravaa eikä oravan iloa

itseni terhentävä lentoon ponnahtava lapsi: minä: pelastakaa!

                teon vakavuus ja näytön vahvuus ovat totta

          peilikuvassa lentää: leikkiin kutsuttu

Vaihteeksi kirjoitin runon.

pitkäpartaisena takerrun saareen

mikään ei hievahda

huljuu vain

                 juuret säkkärää elämä juoksee kohti

         saari maailmassa kiinni

         vesi kaikki sitä kaikkialta

          ympäröi
             huljuu

         koetan käsittää kaikenlaiset tavat käsittää roikkua mastossa

   taivuttaa taipua ali sillan

 kiertää lintumökkiä

tulla lintumökistä

tulla lintumökkiin huteraan pesään

  jalat maassa

pakotan ranteeni puiksi

koivikon nuoruudessa

pakotan tunkemaan alisesta valoon

pakkasöiden pitsiä olkapäilläni

ranteeni pakotan

nyplään

partaa