maanantai 28. lokakuuta 2013

kiven
pohjaa vasten kylkiä pitkin pinnasta irti
à bientôt jalkani alkavat saman tien puhua ranskaa
accepté
kiihkeästi tiheikköön ilmaan paksuun meren hengitykseen
läiskivät selkään lehdet
haot huiskivat tahtia
paripiruettikataja corps à corps sans plastron
sienten vuoro kantaa hatuillaan
aina yhtä neuvokkaiden isoveljieni neulasten sekaan telmimään
haukkaan suuni täyteen multaa
sulatan sitä vanha veijari yhtymisiin
tästedes on hipihiljaista supisipisujuvaa
tuuli tuo ampiaistenpesän hitusen
peittää kaiken laidasta laitaan

lauantai 19. lokakuuta 2013

tulin tänne makaamaan, aitana, hehkuvan hauraasti seipäiden varassa
äidyinkin opettelemaan vislausta läpi sormien, läpi oksien
miten vain, perille
tyyninä kuluivat päivät
mun suulaat kaverit: ämpäri
nauraa suurella suulla vakavuudelle; vakavuudelleen
väittää että siltä on viety hampaat
itkit ne sitten helvettiin
äänessä ämpäri: vituttaa on niin vaikee hirttäytyy
ikänsä roikkunu hukuttautunu kolissu pitkin lattioita
oispas jana janalta
onnistuu ojennus janalta
onnistuu luotisuora janan pää mittaa elämää janan lättäpään ympäri voisit
huoles kiristää olos keventää rakas jana rakas
rakkaudesta kankee rakkauden jana
mä huutelen ämpärin ympäri
ja vastaa jana: kuivaa maisemaa kulkemaan käydä saan
ei matkallaan luontoni lupaa suo ulommas astahtaa
ei jalkaa minkäänlaista sivuun kasvattaa
joskus kun parasta on
kuvittelen että painan karkuun, loputtomiin
sitä päätyä päin päästäkseni, päähäni,
pääsyyni
ja takaisin alkuun: tulin tänne makaamaan, mustaan suuhun nukahtamaan
äidyinkin ortena, hehkuvan hauraasti, vapaana putoamaan
alkoi tuulla tuuti vislausta läpi sormien, läpi oksien
miten vain, perille

lauantai 12. lokakuuta 2013

tärkeä aika
maa paljastuu kuhinalta
omena näkyy
tarttuu minua kädestä pakottaa puraisemaan
kuin tämän kerran
ihmettelen miten ne illan hiljaisuudessa tuolla lailla toimivat
omena, kädet
se aika
uinahtaa kuolla hervahtaa
mennä suppuun
tämän tiedon ulkopuolelle jätetty pelkästään ihmiset
ihmiset ovat menneet sanomaan tarkoitus ei ole syödä haarukkaa
pitkittyy jokin
samalla tavalla kuin leppä kurottaa alaoksansa leikkipaikan ylle
tavallaan tietämättä mutta selvästi suojellakseen
tule ihminen
on aika
se aika
kasvata vaikka vähän nahkaa

torstai 3. lokakuuta 2013

heihei kaikui laajemmalle kuin ikinä tempauduin sen mukaan olin
    yksinäni puistossa
    sanonut sen ihan hiljaa
    noille yhdelletoista puulle
ja koska ne opettavat minua, tässä mennään
onko tämän kaiken oikeasti voinut tehdä päreestä ja tuohesta ja
kuunvalosta ja havumetsätuulen havinasta
koiranpentu on minua nopeampi
juoksee heihein rinnalla
putoan viltin reunalta naamalleni
mitä turhuutt´ maailma edestuopi kamala
yritän ja olen yrittämättä
olemme kävelleet suolla koko päivän
kuulen sen, heihei, nukahdan sohvaan
tienmuotoisista kirjaimista s kelpaa
vaikka siinä on päät
se osa mikä s:stä näkyy on kuvitelmaa
todellinen s on se mikä jatkuu
kuten näet: s:n muotoisen nukkujan nilkka nytkähtää