kala makaa rauhallisena laudalla


katsoo minua matkustaa poispäin 
olemme menossa samaan suuntaan samaa matkaa


yhtä rauhallisesti

kunpa jaksaisin yhtä kauan kuin kala

kaikki on analogiaa

maailman tärinöitä

kanavoin pidän painavaa kiveä lasia vasten,

  kiveä

tummempia vaaleampia alueita

tästä ei näe isompaa liikettä vaikka näkee isomman liikkeen

mä saan varoituksen sanaa

mut en lapsen uskoo

sanoo mulle en ole oppinut mitään

laskemme takit pulpeteille otamme suunnan katsomme kauas

lähdemme juoksuun

Valitse. A video poem.

http://vimeo.com/91873301

zzz runotorstain sydäntalvirunohaaste äidytti penkomaan jotain sopivaa. tää on ehkä viis vuotta vanha, ehkä jopa vanhempi. sori, just nyt en osaa kirjoittaa uutukaista vuodenaikoihin kiinnittyvää tekstiä, on meneillään semmonen proggis. ehkä hiljaisempaa muutenkin heunio-blogissa.

kolmen kassalinjan yli
humisevien päiden läpi
isohkon sisko katsoi minuun
se oli kohdallaan    irrallaan
tarjosin kättä otin siihen siltä muovikassin
                                     oven edessä meihin
                                  tuli ja jäi säde tai luoti tai lämäri
                        halki Jörmedalin matalalta kylmän keskeltä
                 veti suupielestä mukaan
se muija sen kolhiintuneet kengät kaheli noja sydän suistumaisillaan
takoi rinnassa en pelännyt
se näki mikä olen
  väistämätön puhumaton
    niin kuin kaikki keskellä päivää
      antoi olla sellainen
   sukkasillani sen keittiössä irrotin kassin kahvoista
      siitä mitä siihen asti oli ollut

tötterö on mukava sitä voi pitää molemmin päin gorillakin on huomannut

keksinnön nerokkuuden ja kuten tyypillistä ennen Memistä

me menemme nyt gorillan tahtiin gorillan mielestä se ei ole tylsää

aina voi riehua ämpäri päässä PARASTA!

nuolaisehan sitten ovenripaa mennessäsi sanoo opettaja

tällainen yhden aukeaman vihko ja nämä reiät vyössä ovat sinun tarinasi sanoo

gorilla aika yllättäen ensimmäiseksi lauseekseen

no en tietenkään juksaan vain matkin

älä pelästy voin panna ämpärin takaisin päähäni leikkiä opettajaa PARASTA!

toinen lauseeni: haluan huomauttaa että osana luontoa olemme ylpeinä

olemassa emme voi maailmaa käsittää, oi lajit häkellyttävästi vaikutuksissa

toisiinsa voin sietää perhosta lyhyellä nenälläni puheeni ajan

suljetuin silmin kuunnella sen siipiä vain

tämä kukkiva ja täällä vähinkin

kaupunkikeittiössään Memis tarttuu vyöhönsä

päästää yhden reiän löysemmälle kesken aterian

hän syö yksin

näytellyt ja tilanteeseen sopivasti valitut kasvonilmeet

minä olen kyyryssä pöydän alla

kyhjöttelen vaan olen hiukan väsähtänyt rooliini tympii niin kuin viran puolesta

hion kolmatta lausetta palkkaan koiran sanomaan sen

koira on niiiin huono näyttelemään voi koiraa

II

tämä alkaa kuin kaunis iltapäivä

ei yhtään mistään

sieltä mistä kaikki muukin alkaa

paikasta missä tyttö istuu ja tyttöä ei ole

vielä

niin minä ajattelen alut

ja ne ovat hienoja hetkiä

hetkiä ei ole

kohti tiheää metro

verenvirtaa kaksipäinen oranssi mieronliero

vie tuo antaa panee antaa

panee vaisut vastakkain

luvassa kiihkeää

soittaja mies laulaja nainen

yhtyvät Angie you´re beautiful

täkäläinen en ole

kaukaa en tule

tulen sopivasti sopivalla hetkellä

peruuttamatta peruuttamattomasti palata

ihmetellä jäädä seuraavaan junaan mitä juna tuo

junassa saan kaiken saan sopivalla hetkellä

mutta putoaisi kesken lennon jos hetki

jos hetkenkin olisi

voihan, väittää, olleensa, siihen yhtyvät

monet mä en mä oon nyt just metrossa

metsän hetki mataluudesta korkeuteen

pitelen paitaa joka oli päälläni

luulen sinua savuksi

en ole hetkeen missään

kiepautan kietoudun käännähdän ja vain vaivoin jään paitani ulkopuolelle

savu on ilmaa ilma on hiljaa

kettu viihtyy pitkään nuotiolla

senkään mielestä hetkeä ei ole

hoen hokemaa

hokemalla hoen

ontoksi hoen

sitä paitsi tarvitsen asunnon

niin mutta tarkoitan sellaisen koverretun vain itselleni

tämä hetki

geeniin kirjoitettu antautuminen lyökää lyökää

kulmiin voi piirtää korvat tai silmät

lähes yhtä veikeitä molemmat

putoaisi kesken lennon

pitennetty hyvin paljon pitennetty hetki nukahdin etkä vieläkään ole mäjähtänyt

valitsen puoltani, monipuolinen kysymys,

kolikkoa kääntelen,

ilmaan heittää, mun puolesta joo, voin

½ vaikkapa ½:sta useasti ja useasti taas, niin puolin hupenen

näin alkaa kaunis aamupäivä, Arttu

markkinat,

alkuja ei ole,

kauan odotettu kääntyy sivuun,

sinut komennetaan kotiin

kierteet juosteet raiteet räänroiskeet olet yhtä kuin kuollut

jos tästä lähdet kalppimaan koloon jonka koversit

hörppivät vuoron perään

päästävät limpsan pulloon takaisin suustaan

siihen on satsattu vuoden säästöt, jokaisen jäppänän

vaahtoa vain sain ja sen halulla join

muistan vieläkin miltä se maistuu

hän sanoi ”maistuu” ei ”maistui”

muistan Artun vieläkin sanomassa ”maistuu”

nöpönallukka pikkolopuvussaan kulmissa korvat tai silmät

katselee näkemättömiin, ei ollenkaan turha, todellisuus minne tähyää

kiepautan kietoudun käännähdän ja äkkiä

käyn pyöröovesta pyörähdän

I

vasta nyt kun putoan laelta tajuan vauhdin

           jos

       kaikki olisi

    hitaampaa vajoaisin vain

ilmassa kohti maata jonne kevyesti tömpsähtäisin

tämä on hätäinen testamenttini

olen laatinut sitä ja laatinut sitä

se on pysäytyskuva huitoen putoavasta miehestä

ei se kuuluisa vaan tämä

sitten tajuan mikä toivo on linnuissa

sellainen ajatus voi hyvinkin täyttää putoavan ihmisen

peilistä katsovien heimopäälliköiden kokous saapuu telttaan hyvää huomenta

päivän motto: mikäs puulla kaatuessa

alan taas ihmetellä päätyönäni

mikrokosmokseenhan tie vie kun on tarkka tarkempi oikein tarkka

infrastruktuuri tarvitaan, pönkäksi mallinnettu kehys mutta eläminen

maaten oleillen puiden syiden joukossa lattiassa jos vaikka hetken mittaisen hetken

alatko ymmärtää

luen paikallaanolon ja tärähtelyjen hienonhienoa rajamaata

jossa aikaani paljonkin vietän

usein pidän kädessäni sitä perunaa joka minulle annettu on

kiitos

henkilökunta on erinomaista infrastruktuuri pelaa

puristelen sitä silittelen jotain täällä vielä ymmärretään

multaa joskus kenties siihen vaikka vain hajun takia

ja minulla on valtavin etunoja mitä on keksitty

en halua että se näkyy paitsi mikrokosmosmoksessa

seksisuhde sairaanhoitajan kanssa

mikrokosmoksessa rajapinnalla laajin viipyilevin hengittävin soluin

läsnä ovat menneet hetket ja muut kliseet

ei ole ollut aiemmin tällä tavalla aikaa vastaanottaa tulevaa eikä muita kliseitä

mutta lienen

vaivautunen kysymään miten mieli syntyy soluista tulen rajamaalle vastaan

niin hidastettu nykytys että hätäisempi ajattelee monta ajatusta pellon laidassa

ellei usva saa häntä valtoihinsa ja ihmetyksiin

minä kiitän usvaa ja muita kliseitä

alusta asti oli selvää että minulle oli annettu tämä matka

ja käytin sen loistavasti hyödykseni haahuiluun

olen kyydissä kaikki me olemme vammaisia meillä on mukavaa kohokohta on se

kun Ate sanoo ”kyllä mummo antaa”

pönkäksi se mallinnettu kehys

löysin viimein oikean äänensävyn kaikkeen

en jaksa harmitella sitä etten puhu enää

naakat ja kuu ovat juuri oikea ääni ja valo

kun on täysin äänetön pimeä täydellistä

olin varsan selässä ja minua pidettiin siinä vyötäisiltä

ketkä pitivät ketkä eivät jäi häntä vähän epäselväksi

sen otteen takia tavallaan on ja ei ole hevosen selässä

aivan kuin nyt jääkaapin ovella jota kukaan ei avannut

tai avasi ja suljettiin

tos on se sun paita joka sun piti laittaa päälles

I know every inch and curve of it

heimopäälliköt ovat tehneet päätöksen

ei laajennuta isompaan perspektiiviin

ajattelen sitä

kuin laiminlyötyä ystävää

mikäs puulla kaatuessa