II

tämä alkaa kuin kaunis iltapäivä

ei yhtään mistään

sieltä mistä kaikki muukin alkaa

paikasta missä tyttö istuu ja tyttöä ei ole

vielä

niin minä ajattelen alut

ja ne ovat hienoja hetkiä

hetkiä ei ole

kohti tiheää metro

verenvirtaa kaksipäinen oranssi mieronliero

vie tuo antaa panee antaa

panee vaisut vastakkain

luvassa kiihkeää

soittaja mies laulaja nainen

yhtyvät Angie you´re beautiful

täkäläinen en ole

kaukaa en tule

tulen sopivasti sopivalla hetkellä

peruuttamatta peruuttamattomasti palata

ihmetellä jäädä seuraavaan junaan mitä juna tuo

junassa saan kaiken saan sopivalla hetkellä

mutta putoaisi kesken lennon jos hetki

jos hetkenkin olisi

voihan, väittää, olleensa, siihen yhtyvät

monet mä en mä oon nyt just metrossa

metsän hetki mataluudesta korkeuteen

pitelen paitaa joka oli päälläni

luulen sinua savuksi

en ole hetkeen missään

kiepautan kietoudun käännähdän ja vain vaivoin jään paitani ulkopuolelle

savu on ilmaa ilma on hiljaa

kettu viihtyy pitkään nuotiolla

senkään mielestä hetkeä ei ole

hoen hokemaa

hokemalla hoen

ontoksi hoen

sitä paitsi tarvitsen asunnon

niin mutta tarkoitan sellaisen koverretun vain itselleni

tämä hetki

geeniin kirjoitettu antautuminen lyökää lyökää

kulmiin voi piirtää korvat tai silmät

lähes yhtä veikeitä molemmat

putoaisi kesken lennon

pitennetty hyvin paljon pitennetty hetki nukahdin etkä vieläkään ole mäjähtänyt

valitsen puoltani, monipuolinen kysymys,

kolikkoa kääntelen,

ilmaan heittää, mun puolesta joo, voin

½ vaikkapa ½:sta useasti ja useasti taas, niin puolin hupenen

näin alkaa kaunis aamupäivä, Arttu

markkinat,

alkuja ei ole,

kauan odotettu kääntyy sivuun,

sinut komennetaan kotiin

kierteet juosteet raiteet räänroiskeet olet yhtä kuin kuollut

jos tästä lähdet kalppimaan koloon jonka koversit

hörppivät vuoron perään

päästävät limpsan pulloon takaisin suustaan

siihen on satsattu vuoden säästöt, jokaisen jäppänän

vaahtoa vain sain ja sen halulla join

muistan vieläkin miltä se maistuu

hän sanoi ”maistuu” ei ”maistui”

muistan Artun vieläkin sanomassa ”maistuu”

nöpönallukka pikkolopuvussaan kulmissa korvat tai silmät

katselee näkemättömiin, ei ollenkaan turha, todellisuus minne tähyää

kiepautan kietoudun käännähdän ja äkkiä

käyn pyöröovesta pyörähdän