maanantai 23. joulukuuta 2013

I

vasta nyt kun putoan laelta tajuan vauhdin
           jos
       kaikki olisi
    hitaampaa vajoaisin vain
ilmassa kohti maata jonne kevyesti tömpsähtäisin

tämä on hätäinen testamenttini
olen laatinut sitä ja laatinut sitä
se on pysäytyskuva huitoen putoavasta miehestä
ei se kuuluisa vaan tämä

sitten tajuan mikä toivo on linnuissa
sellainen ajatus voi hyvinkin täyttää putoavan ihmisen

6 kommenttia:

  1. Nyt. Pasi.
    Pysäyttää putoavan ihmisen.
    Lili

    VastaaPoista
  2. Hoissan!
    Luin pitkästä aikaa tätä blogiasi ja ilo huomata miten paljon oot kehittynyt. (Tarkoitus ei oo kuulostaa opettajamaiselta).
    Tää runo on esimerkiksi rautaa ja hyeenatuulen ulvontaa putoavan korvissa = pidän siitä paljon.

    T: Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, enpä ole vähään aikaan käynyt täällä palautelaatikolla. Ja löytyi tämä iloinen yllätys. Heikki, kiitos.

      Poista