muovia pyörivää vai kirjavaan peltiin pakotettu eläin

hei oikeasti! narunvedon pitäisi vain antaa, pitäisi

heti tempaisusta tipahtaa (teatteri erikseen teatteri

olkoon paneva pohtimaan olkoon heittelevä puntarin pusseja

päästävä puhurin pirunportista kilkutteleva rampin rajaan kumottuja

vaakakuppeja olkoon ruokkiva tervattuja täitä)

oikeasti!

tässä jo joudutaan

suhtautumaan (nykäistessä tunnen periksiantamisen

se tapahtuu minussa enkä usko heti se tapahtuu

naru rojahtaa)

hyväksymään (suhtautumaan) (olen joutuva)

vaikka en kuule ammunnan laukauksia en tunne tunnetta tähtään

jonkun määräämiin kohteisiin eikö se riitä

(filosofia kyseenalaistakoon, fysiikka todistakoon! sen!)

olen peltiä kotimatkalla värit kihoavat päähäni huudan sietämätöntä!

sietämätöntä! kunnes olen

taas känninen lapsi

valitse tai hervahda ihan sama

putoan puroon tai minut heitetään hylätään en miellytä

luonnettani kesyttää (huuhtoo) huuhtomisen luonne

olen oleva tivolipalkinto kohdalleosujainen

mutta ei auta, takaisin (joku on nostava)

pientareelle

pientareella peltomaisemassa

perhosenleikki ja ruohottunut silta

porkkanankastelupurkki, vesimylly ruiskiva, yhtä kaikki

ja multa möyheä mantu armainen ottaa huomaan, huolii seipäät

kaappaa miekat luotikin vaan pömpsähtää ja tuoksuu iholla heinä

(syvimpään syliin minut kahmaistaan

muistan olen vetolelu)

n0ir bloggerissa: takaperinkävelyssä läsnäolo on sataprosenttinen. sen kunniaks n0ir, tämmönen vähä vanhempi kiinalainen juttu.

merkit merkitsevät tien, sitä en huomannut, en

toisin kuin takaperin kulkeva kiinalainen

joka koko ajan näkee

kuinka merkit merkitsevät tien

koko ajan vasemmalla, koko ajan oikealla

tien merkitsevät merkit, selän puolelta

näkyviin tulevat, esittäytyvät, häivähtävät,

purskahtavat, matavat, lepattavat,

seisoksivat, soranrahina, karkkipaperien mosaiikki,

ilta, kujerrusta, aamu, naurua (rohotukseen sekoittuu hohotusta),

kastetta, kannusta valuvaa tervaa, kiinalaisen omien askelten

jälkiä, viiniköynnös, valoköynnös, kirvonnut ote,

hirrestä kasvavia oksia, hiuksia tuulessa,

puun taakse jääneitä

(askelten jälkiä)

koko ajan vasemmalla, koko ajan oikealla

tien merkitsevät merkit, mekastuksen tauko oikealla,

mekastuksen kaiku vasemmalla,

vilahdus elefantin jalanpohjaa,

päähine, viikset, nauraen ajeltu puli,

kummittelulakana tuulessa, sammaloitunut viikatteenkärki,

                                                  yläkulmaan piirretty R,

                              ne tulevat tien kahta puolta

     (auringonlasku, se kaikki viivan alla)

     (hohotukseen sekoittuu rohotusta)

     kun kiinalainen kävelee takaperin

     (kuntoillakseen tai silkkaa viisauttaan)

tulee sekin, tiivis puolituntinen, pakkaamaton,

kuperkeikka eteenpäin, juurakkoon kuivuva multa, alku,

     ikuinen vesimylly, eiliseltä

     vajennut kahvipurkki ja sade, kaikki

kahta puolta kiinalaisen kulkemaa tietä (merkkeinä)

ja sade, kiinalaisen jäljet

saan kaapattua sen, tunnistettua sen.

aivan kuin sahaisi kastunutta vaneria ruostuneella sahalla kieroon

hutjuvalla alustalla huonommalla kädellä silmät hiestä sumenneina

           hautajaisten jälkeen

           kuumeisena janoisena

kusiluistimet jalassa mutavellissä nailonpaidassa hyttyshyökkäyksessä

           päänsäryssä hammassäryssä

           ja katsoisi

           ja tajuaisi siihen lähelle

           ja oikeastaan hiukan kauemmaskin

           näkee

           aivan kuin

        sateen jälkeen lehdellä keinuva pisara

aivan kuin kesken sen sahauksen liikettä pysähtymään saamatta

metsäkankaalle palaisin samoamaan

olen jalan ja paljain käsin

ja takaperin ja lopulta

sillä tavalla veistyvä ja niin kaukana metsäkankaalla

että ainoastaan valo tulee muualta (muinaisuudesta)

se osuu silmiin

minuun ja ihan siihen lähelle kaikkialle

       aivan kuin vaihtoehdoton

                        pakoton

                            päätään alkaa kannatella

etsin kärsivää eläintä, piiloutunutta. se äkkiä pelästyy jaloistani, koettaa nousta, saan kaapattua sen, tunnistettua sen, ymmärrettyä että ei minulla ole mitään millä sen pitää hengissä, mitään millä sen tappaa, ponnistettua voimani sen pitelemiseen,

Erakko, zenmunkki Ryôkan, aivan verraton sananlaskettelija, mielessäni kirjoitin. Tai oikeastaan Kai Niemisen taiten suomentama Suuri hupsu. Pakko mainita myös elokuva Viisi vuodenaikaa (Ki-duk Kim, Etelä-Korea), ihan vaan kun se aina ajoittain muistuttelee.

annat minulle lahjaksi saman kirjan monta kertaa

huuu aaah uuu

se on ihanaa aina

haluat antaa sen myös toisille      kaikille

                        luovutan omani mielelläni

                                 siihen tarkoitukseen

                                                  aina ja niin

    (pääsen odotuksesta)   saan ja saan ja saan

                                                  sivumennen:

                                                  oksalla hämärää

                                                  pieni tintti tuo värin

                                        laitapolun onni omissa askelissa

                                                  päätie on toisten tie

niin saan sen sinulta taas

ja luovutan sen taas

mitä tahansa

tapahtuu                      koko ajan