perjantai 1. helmikuuta 2013

Erakko, zenmunkki Ryôkan, aivan verraton sananlaskettelija, mielessäni kirjoitin. Tai oikeastaan Kai Niemisen taiten suomentama Suuri hupsu. Pakko mainita myös elokuva Viisi vuodenaikaa (Ki-duk Kim, Etelä-Korea), ihan vaan kun se aina ajoittain muistuttelee.

annat minulle lahjaksi saman kirjan monta kertaa
huuu aaah uuu
se on ihanaa aina
haluat antaa sen myös toisille      kaikille
                        luovutan omani mielelläni
                                 siihen tarkoitukseen
                                                  aina ja niin
    (pääsen odotuksesta)   saan ja saan ja saan
                                                  sivumennen:
                                                  oksalla hämärää
                                                  pieni tintti tuo värin
                                        laitapolun onni omissa askelissa
                                                  päätie on toisten tie
niin saan sen sinulta taas
ja luovutan sen taas
mitä tahansa
tapahtuu                      koko ajan

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen. Luen uudestaan ja uudestaan ja saan ja saan ja saan koko ajan enemmän irti. Sivumennen. Sun monet runot on sellaisia joihin mielellään palaa. Katsomaan mikä on muuttunut vaikka mikään ei ole. Muuttunut. Paitsi kaikki, välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh millasta juttuu, kauniistikin asettelet kieltä, tuntuu hienolta lukea tuo (uudestaan ja uudestaan). Kiitos ja loppuun vielä huh.

      Poista