lauantai 16. helmikuuta 2013

muovia pyörivää vai kirjavaan peltiin pakotettu eläin
hei oikeasti! narunvedon pitäisi vain antaa, pitäisi
heti tempaisusta tipahtaa (teatteri erikseen teatteri
olkoon paneva pohtimaan olkoon heittelevä puntarin pusseja
päästävä puhurin pirunportista kilkutteleva rampin rajaan kumottuja
vaakakuppeja olkoon ruokkiva tervattuja täitä)
oikeasti!
tässä jo joudutaan
suhtautumaan (nykäistessä tunnen periksiantamisen
se tapahtuu minussa enkä usko heti se tapahtuu
naru rojahtaa)
hyväksymään (suhtautumaan) (olen joutuva)
vaikka en kuule ammunnan laukauksia en tunne tunnetta tähtään
jonkun määräämiin kohteisiin eikö se riitä
(filosofia kyseenalaistakoon, fysiikka todistakoon! sen!)
olen peltiä kotimatkalla värit kihoavat päähäni huudan sietämätöntä!
sietämätöntä! kunnes olen
taas känninen lapsi
valitse tai hervahda ihan sama
putoan puroon tai minut heitetään hylätään en miellytä
luonnettani kesyttää (huuhtoo) huuhtomisen luonne
olen oleva tivolipalkinto kohdalleosujainen
mutta ei auta, takaisin (joku on nostava)
pientareelle
pientareella peltomaisemassa
perhosenleikki ja ruohottunut silta
porkkanankastelupurkki, vesimylly ruiskiva, yhtä kaikki
ja multa möyheä mantu armainen ottaa huomaan, huolii seipäät
kaappaa miekat luotikin vaan pömpsähtää ja tuoksuu iholla heinä
(syvimpään syliin minut kahmaistaan
muistan olen vetolelu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti