heihei kaikui
laajemmalle kuin ikinä tempauduin sen mukaan olin
yksinäni
puistossa
sanonut sen ihan
hiljaa
noille
yhdelletoista puulle
ja koska ne
opettavat minua, tässä mennään
onko tämän kaiken
oikeasti voinut tehdä päreestä ja tuohesta ja
kuunvalosta ja
havumetsätuulen havinasta
koiranpentu on minua
nopeampi
juoksee heihein
rinnalla
putoan viltin
reunalta naamalleni
mitä turhuutt´
maailma edestuopi kamala
yritän ja olen
yrittämättä
olemme kävelleet
suolla koko päivän
kuulen sen, heihei,
nukahdan sohvaan
tienmuotoisista
kirjaimista s kelpaa
vaikka siinä on
päät
se osa mikä s:stä
näkyy on kuvitelmaa
todellinen s on se
mikä jatkuu
kuten näet: s:n
muotoisen nukkujan nilkka nytkähtää
"Tienmuotoisista kirjaimista s kelpaa"
VastaaPoistaNiin aina!
Lili
Mainiota.
PoistaKiehtova!
VastaaPoistaTänks. Nyt on puiden ja teiden aika.
Poista