kiven

pohjaa vasten kylkiä pitkin pinnasta irti

à bientôt jalkani alkavat saman tien puhua ranskaa

accepté

kiihkeästi tiheikköön ilmaan paksuun meren hengitykseen

läiskivät selkään lehdet

haot huiskivat tahtia

paripiruettikataja corps à corps sans plastron
sienten vuoro kantaa hatuillaan

aina yhtä neuvokkaiden isoveljieni neulasten sekaan telmimään

haukkaan suuni täyteen multaa

sulatan sitä vanha veijari yhtymisiin

tästedes on hipihiljaista supisipisujuvaa

tuuli tuo ampiaistenpesän hitusen

peittää kaiken laidasta laitaan