Vilna. Eilen ja tänään.

tällä matkalla olen vähemmän matkalla

enää

yö pimenee keskelle lyöden

niskani ei saa unta se kiertää tutkimassa vanhoja paikkoja ja sanoo olet rauhaton

kukaan ei ojenna sitä, tällaisin kasvoin oltiin kolhoosilla

(ilmeet kulkevat naamallani mikään ei liikahda, kuin pellot)

viimeksi juuri siellä kuhmuisella pellonpientareella tapettu sikaa tällä lailla

vaha ja jää

menneet yhdessä rikki ensimmäistä kertaa

vaihdetaan ne liekiksi ja paperiksi ja kaikki korjaantuu

niskani on nukahtanut jonnekin hyvänen aika että olen matkalla

vetelyksen liioittelun kokoinen liike

pehmeät askelet näin pysyn elossa jos haluan

tai teen mitä haluan ja pysyn elossa

ymmärrän tarkoituksia liikaa niskani asettuu aloilleen kokemuksia rikkaampana

on rakastunut kampelan muotoiseen kaarnanpalaan

paennut kulakkeja kietonut villaa näkymättömän ympärille katsonut muotoa

etsinyt jakausta minusta

kuin tekisi kaiken puolestani tunnustelisi ennakkoon sillä

lopulta kaikkien irtoavien solujen on matkustettava kuolemaan kantapäähän

ennen kuin voivat lähteä täältä

olen rauhaton

kai vain rauhaton