Suoraan vihkosta blogiin, täytyy paranoida sitten myöhemmin ehommaksi jos jatkaa käyttäytymistä päässäni, esittänen livenä tänään, mikäli puntit pysyilee pystyssä.
minä räkäni kuoret
horjahtama
vääntymä
sulahtama
sitten näen rantakalliossa taivaan sinistä
näen
muurahaisen painon
kaikki on hetken mitassa lujuudessa
katselen kuinka sellainen ylevyys kiipeää minuun
hikoan
hilseilen
häviän minä lötkööntymä
hiutuma
haihtuma
olen jo kauan sukinut kaikkea pois
pitäisi luottaa tuuleen
puhuu ihollani hiljaa
pauhaa
minä kiemurtamus
rientääntymys
täräyttymys
tyys tyys rytmiä rikon olen jo kauan sukinut
kaiken pois
otteen ottamatta
minä liukenema
litteytymä
läjääntymä
muurahainen kävelee kotiinsa kiven sisään
se selventää
paljon asioita
Luin tämän 12 tuntia sitten ensimmäistä kertaa ja nyt uudelleen. Kerta kaikkiaan hienoa luettavaa. Pidän sanaleikittelystäsi hurjasti. Oivaltavaa ja itseironista. Leikittelevää ja silti syvällistä. Sulla on kyllä mahtava, omintakeinen tyyli!
VastaaPoistaVauts, jaat huimaa tsemppiä runoiluuni, Maarit.
PoistaLuin tämän toissapäivänä open micissä, ja itsellä pyöri mielessä se tulkinta. Niinpä odotin myös 12 tuntia, että pystyin lukemaan tämän hiljaa mielessäni ihan runona vaan. Kiitos sulle kun sait mut uskomaan että tää toimii luettunakin. Ja erityisesti kiitti kaikista noista sanoistasi.