tiistai 16. heinäkuuta 2013

lähivalinnan erikoistarjous osui silmään iski päähän
upposi nikamien väliin kuin laitumelta kesken märehdinnän
reväistyn lehmän mylväisy
ryntäsin valintaan
tässä minä ryntään
sen huomaa polvesta
se ei ole enää siinä missä on
se tekee jo seuraavaa eikä ehdi muistella ihmetellä
ovella vastaan tuleva sanoo moi,
se oli Jukka, että pelkkä moi ja menoks, se oli sentään Jukka
vei omaa erikoistarjoustaan, tuttu tunne:
olen monesti tullut tänne tietyin aikein
ja lähtenyt ihan eri asioiden kanssa pois

tiesin tämän, joudun palaamaan, mutta että näin kauas
että käy kuten nyt, olen tullut Kirgisiaan
tyttö ojentaa minulle pakettia
vesilintujen keveyttä aalloilla
sammaleiden yksijalkaista ryhtiä
suurin kunnia hänelle että ottaisin vain vastaan
enkä muuta osaa kuin ärsyyntyä hänestä
kuin kahdesta vesiskootterista jotka hurauttavat eri puolilta suotuvenettäni
eivätkö ne näe!
minä kuitenkin yritän kuljettaa mukanani laitumensa menettänyttä lehmää!
en vain muuta osaa
ärsyyntyä
hän tarjoaa jotain valmista pakettia
minun lähivalintavegaaniuteni
hänen koko elämänsä kunniansa hymynsä
en minä valinnut häntä kirgiisiksi
hän on kirgiisi

tämä pitkä hetki
annan paidan kuivua päälleni
lehmän olen jättänyt puolittain luontoon, pientareelle
mutta se palaa, elää lypsämättä ruokkimatta
kun makaan hiljaa veneen pohjalla
odotan että vatsa rauhoittuu
kissa tulee luodolta auliisti veneeseen, lehmäkö sen houkutteli
voi osaisipa aina itse valita sen kiertotien, sen parhaimman
(ota lehmä pitämään perää!)
ajelehdimme, sanaton sopimuksemme: kunnes tulee vastaan tukko ruohoa
meistä minä se olen joka tunnustan: tarvitsemme toisiamme
meistä minä olen se joka kiirehdin luomaan lausahdukselle merkityksen

olen kaksin tytön kanssa maailmassa
ehkä tämä sittenkin on oikea lähivalinta
täällä kaikki äänet kuuluvat laivoista
ja täällä kaikki äänet kuuluvat puista
hiljaisuus
jokaiseen kirjoitukseen olisi tultava puun rungon nousu
jokaiseen jokaisen rungon nousu erikseen ja erityisesti
kasvua päin, voittava vaahtera!
koetan tehdä niin sillä
edelleen me imetään heinästä
    vaahtera, alta kammeten, tyhjää täyttäen
    leipä, paketoitu hymyillen, ojennettu kämmenillä
kokka osuu ruohotuppaaseen
kävelen kotiin
patsas, auringosta lämmennyt, kannan sitä sisälle sylissäni
se liikahtelee kuin lapsi unestaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti