piiput kuin kyynärsauvat nojaavat taivaaseen

ellei olisi tätä painon tunnetta

istun luokassa

laulu on puhunut

olen yksi tiili seinässä joka piipuiksi kurottuu

laulu on puhunut

kun seinä on kaadettu ja minut poimitaan muutun kantajakseni

ja erkanen hänestä

menen nyt ja menen niin kauas

että ikkuna josta katson ulos pienenee katoamisen rajoille

oikea kulma tulee luonnostaan: suuntaan yläviistoon

siellä mukanani painon tunne vain

ei muuta raskasta kuin täällä opetetut lait

heitän tiileni kaiken halki se painona kiitää

mitä minä teen siellä

mitä minä teen täällä

eloonjäämisestä

eloontulemisesta

tiiliteoria:

seinää

tiilenä seinässä

musertava voima tai aika hajottaa seinän

hän joka poimii tiilen

kantaja muuttuu tiileksi

tiili kiitää

ja kolahtaa sängynpohjaan patjan läpi

kun olemme hän ja se toinen ja tulemme voimalla

erkanen kantajastani

tuolla se joku kävelee kantaa tiiltä

painon tunne

täällä

 hiekkatiehen isken sauvallani 
 sen joka piehtaroitsi itselleen kaarteet ja kiemurat 

Sovitin vanhan runoni twitterin @runobattle´ssa olleeseen aiheeseen "haarniska":

kala makaa rauhallisena laudalla


katsoo minua matkustaa poispäin 
olemme menossa samaan suuntaan samaa matkaa


yhtä rauhallisesti

kunpa jaksaisin yhtä kauan kuin kala

kaikki on analogiaa

maailman tärinöitä

kanavoin pidän painavaa kiveä lasia vasten,

  kiveä

tummempia vaaleampia alueita

tästä ei näe isompaa liikettä vaikka näkee isomman liikkeen

mä saan varoituksen sanaa

mut en lapsen uskoo

sanoo mulle en ole oppinut mitään

laskemme takit pulpeteille otamme suunnan katsomme kauas

lähdemme juoksuun

Valitse. A video poem.

http://vimeo.com/91873301

zzz runotorstain sydäntalvirunohaaste äidytti penkomaan jotain sopivaa. tää on ehkä viis vuotta vanha, ehkä jopa vanhempi. sori, just nyt en osaa kirjoittaa uutukaista vuodenaikoihin kiinnittyvää tekstiä, on meneillään semmonen proggis. ehkä hiljaisempaa muutenkin heunio-blogissa.

kolmen kassalinjan yli
humisevien päiden läpi
isohkon sisko katsoi minuun
se oli kohdallaan    irrallaan
tarjosin kättä otin siihen siltä muovikassin
                                     oven edessä meihin
                                  tuli ja jäi säde tai luoti tai lämäri
                        halki Jörmedalin matalalta kylmän keskeltä
                 veti suupielestä mukaan
se muija sen kolhiintuneet kengät kaheli noja sydän suistumaisillaan
takoi rinnassa en pelännyt
se näki mikä olen
  väistämätön puhumaton
    niin kuin kaikki keskellä päivää
      antoi olla sellainen
   sukkasillani sen keittiössä irrotin kassin kahvoista
      siitä mitä siihen asti oli ollut

tötterö on mukava sitä voi pitää molemmin päin gorillakin on huomannut

keksinnön nerokkuuden ja kuten tyypillistä ennen Memistä

me menemme nyt gorillan tahtiin gorillan mielestä se ei ole tylsää

aina voi riehua ämpäri päässä PARASTA!

nuolaisehan sitten ovenripaa mennessäsi sanoo opettaja

tällainen yhden aukeaman vihko ja nämä reiät vyössä ovat sinun tarinasi sanoo

gorilla aika yllättäen ensimmäiseksi lauseekseen

no en tietenkään juksaan vain matkin

älä pelästy voin panna ämpärin takaisin päähäni leikkiä opettajaa PARASTA!

toinen lauseeni: haluan huomauttaa että osana luontoa olemme ylpeinä

olemassa emme voi maailmaa käsittää, oi lajit häkellyttävästi vaikutuksissa

toisiinsa voin sietää perhosta lyhyellä nenälläni puheeni ajan

suljetuin silmin kuunnella sen siipiä vain

tämä kukkiva ja täällä vähinkin

kaupunkikeittiössään Memis tarttuu vyöhönsä

päästää yhden reiän löysemmälle kesken aterian

hän syö yksin

näytellyt ja tilanteeseen sopivasti valitut kasvonilmeet

minä olen kyyryssä pöydän alla

kyhjöttelen vaan olen hiukan väsähtänyt rooliini tympii niin kuin viran puolesta

hion kolmatta lausetta palkkaan koiran sanomaan sen

koira on niiiin huono näyttelemään voi koiraa