kuljen
kirpparilla nuuhkimassa feromoneja, laukean maiharienostajaksi.
ajan
invamopolla, karma on sen merkki.
ei
avaudu, ei sulkeudu, en ole edes ovella.
kivitin
haikaraa saadakseni tietää onko se oikea, nyt tiedän hänet ja
minut.
nukkuma-asento
joka minun pitää oppia ja omaksua, paitsi että se pitää ostaa
siltä
joka nostaa hintaa sitä mukaa kun sormeni koskettelevat rahoja.
lammas
haitari ja vauva, sadun yksiääninen.
surun
rohkeus, surun mielisyys.
kukkii
piikkien keskeltä.
ihmisten
kodit tuoksuvat, minun on täytynyt kävellä täällä aiemmin.
meillä
on vain tytön vihje ja täysi luottamus.
viisivuotias
keskellä lattiaa jalat harallaan. täysi luottamus.
kumollaan
pikkuinen pyörä, lapsi on noin vain rukoillut siihen renkaat.
tuuli
heiluttaa muovipussia, pussi rakastaa satulaa.
en
nähnyt kissaa, tuosta se meni.
Jännyyksiä. Karma-merkkinen invamopo jäi elämään poskipäihin.
VastaaPoistaAimo kiitelmykset teikälle. Olen ollu ihan pikku hetken runoista erossa joten meni muutama päivä enneku huomasin, että kävit.
Poista"en nähnyt kissaa, tuosta se meni"
VastaaPoistaPidä tää. Pidetään tää.
Lili
Hei, Lili jee. Ja nyt olen jo nähnyt kissankin, mutta pidetään tää. : )
PoistaNää sun runot vaan paranee paranemistaan. Tai jotenkin tuntuu et oon alkanu saamaan näistä koko ajan enemmän irti. Näistä sun uudemmista nimenomaan. Ihan loistava tääkin, ja etenkin tuo loppu on huisi.
VastaaPoistaMulle tärkeitä sanoja, Hannele. Kiitos.
Poistakiva lukea runojasi. erilaisia jänniä mieli+, kielikuvia. Uutta ja tuoretta..
VastaaPoista