maanantai 25. elokuuta 2014

kuljen kirpparilla nuuhkimassa feromoneja, laukean maiharienostajaksi.
ajan invamopolla, karma on sen merkki.
ei avaudu, ei sulkeudu, en ole edes ovella.
kivitin haikaraa saadakseni tietää onko se oikea, nyt tiedän hänet ja minut.
nukkuma-asento joka minun pitää oppia ja omaksua, paitsi että se pitää ostaa
siltä joka nostaa hintaa sitä mukaa kun sormeni koskettelevat rahoja.
lammas haitari ja vauva, sadun yksiääninen.
surun rohkeus, surun mielisyys.
kukkii piikkien keskeltä.
ihmisten kodit tuoksuvat, minun on täytynyt kävellä täällä aiemmin.
meillä on vain tytön vihje ja täysi luottamus.
viisivuotias keskellä lattiaa jalat harallaan. täysi luottamus.
kumollaan pikkuinen pyörä, lapsi on noin vain rukoillut siihen renkaat.
tuuli heiluttaa muovipussia, pussi rakastaa satulaa.
en nähnyt kissaa, tuosta se meni.

7 kommenttia:

  1. Jännyyksiä. Karma-merkkinen invamopo jäi elämään poskipäihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimo kiitelmykset teikälle. Olen ollu ihan pikku hetken runoista erossa joten meni muutama päivä enneku huomasin, että kävit.

      Poista
  2. "en nähnyt kissaa, tuosta se meni"

    Pidä tää. Pidetään tää.

    Lili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Lili jee. Ja nyt olen jo nähnyt kissankin, mutta pidetään tää. : )

      Poista
  3. Nää sun runot vaan paranee paranemistaan. Tai jotenkin tuntuu et oon alkanu saamaan näistä koko ajan enemmän irti. Näistä sun uudemmista nimenomaan. Ihan loistava tääkin, ja etenkin tuo loppu on huisi.

    VastaaPoista
  4. kiva lukea runojasi. erilaisia jänniä mieli+, kielikuvia. Uutta ja tuoretta..

    VastaaPoista