kuljen kirpparilla nuuhkimassa feromoneja, laukean maiharienostajaksi.

ajan invamopolla, karma on sen merkki.

ei avaudu, ei sulkeudu, en ole edes ovella.

kivitin haikaraa saadakseni tietää onko se oikea, nyt tiedän hänet ja minut.

nukkuma-asento joka minun pitää oppia ja omaksua, paitsi että se pitää ostaa

siltä joka nostaa hintaa sitä mukaa kun sormeni koskettelevat rahoja.

lammas haitari ja vauva, sadun yksiääninen.

surun rohkeus, surun mielisyys.

kukkii piikkien keskeltä.

ihmisten kodit tuoksuvat, minun on täytynyt kävellä täällä aiemmin.

meillä on vain tytön vihje ja täysi luottamus.

viisivuotias keskellä lattiaa jalat harallaan. täysi luottamus.

kumollaan pikkuinen pyörä, lapsi on noin vain rukoillut siihen renkaat.

tuuli heiluttaa muovipussia, pussi rakastaa satulaa.

en nähnyt kissaa, tuosta se meni.

muistisairaustestin sanojen lukemiseen ”joku” käyttää takaraivoa. hermosolut metsä, hippokampus kanjoni. paperille tehtävä ”jotain”. ”jotain” on jossain.

               vaikkapa sitten kirahvifiguuri neljälläkymmenellä kynnenpainalluksella.

                          jos voisi saapua jonnekin missä mustia oksia valkoisella eikä ihan kaikista

                          kränistä tarvitsisi välittää.

mattoja koekompastuessasi olet katsovinasi ”noita lintuja”.

twitter #runobattle´n vanhaan aiheeseen #vaellus kurottelee

joku jättää oven raolleen.

neulanen kulkee perässäni ja edelläni ja rinnallani, kunnes tarttuu hiuksistani. unikoulu. kuolleet kuuset pitävät toisiaan kädestä. etsin painuneita päitä. etsin kirkkaita silmiä. etsin laulua kynttilähämärässä joulupukille. kaksivuotiaan unimantraa: jänönkorvaa suuhun vaan, verhot kunnolla kiinni ja portaikosta valot pois. pääsen ulos, livahdan viiden kilometrin päähän sorvaamolle jossa minulla on narttu, aamulla minut taas haetaan, moitteita ja sitten rapsutuksia, auton viileällä lattiamatolla lennän.