Matala lämäri tälleen pleijarien kiihtyessä (pata porisee). Runo (lätkämoken) elämästä.

       jos on valppaampi kuin maalivahti

           päästää tuulen kainaloistaan

             valppaampi!

              )maalissa(

            valppaampi!

       itkun reisien välistä

   ukkosen suun kautta peräsuoleen

   liikahduksen korkeintaan kynnen alle

   valppaampi!

 parahduksen hiusten halki

 narahduksen hiusten halki

  kaipauksen taskun reiästä

   rakeet iiristen

   mustaan aukkoon

jos on valppaampi kuin maalivahti

päästämällä päästää muutaman laukauksen

                 sukellusveneeseen kaloja

       irti mitasta ennen kuin se räpsähtää sormille

        köydestä kun toiset ovat paenneet laivaan

          veräjästä koiran

          sateen ikkunasta

          kadun ikkunasta

   valppaampi

     valppaampi!

      livauttaa lirunkin

                           harhailevan hakumatka hukkaan      otsikkoni aikeeni

          tähän ekaan ruutuun mennessä on tapahtunu kaikkee niin että mikä

  onkaan alku se vetäytyy kääntyy kulman taa etääntyy juosten

tyyppi tumppas päreen mut ei ollu

lähelläkään kaiken alkuruutuu

monta mykkää tuijotusta tuomiolle teuraaksi

kaikenlaiset kulmat ohimoita hioneet jo ennen ekaa

heitä vaan laidan yli ittes jos et vielä tajunnut

                         tömähdä

                            altasi varjoista tapaat

                              tantereen

                       laske lihaasi uupumus

                          luihisi vilu kramppi

                             ne kumminkin tulee

putoaa ruutuun

kuulaksi kulmattomaksi kolisteltu kantamuksesi

  tähän huoneeseen

  täksi yöksi seinättömäksi täällä

                    jos joku nousupää häivähtää

                 kiitona radan ei sitä huomaa

             vaan enää tärähtää

          sun kehtos kanveesiin

vaikka ei se lujaa tullut häpeämasennus erillisyysmasennus

päällä se on syyllisyysmasennus turvattomuusmasennus

pyörii hylätyksitulomasennus

ulkopuolisuusmasennus

pyörii niinku maaninen kiihko peilin taa

jonne ei luulis vievän kuvaa

historia katoaa sitä mukaa

viikossa ylittyy järkyttävyyden raja mikä on pääsana

mikä on toimija     ja miten   monikko! välisyys! taajuus!

tää on tää eka ruutu tää eka yhä jossa huhuun

    jo avannut oon   minäkö oven ja miten

nyt on kiinni taas    lipee

kuula läpi käsien    hajonnut minuutti

tömähtää pohjaan    joku laite omin päin

     tekee kaikkee välkkyen vilkkuen

    jostakin näyttää sellasta mikä on totta

ei oo mikään totta    kun jonkin loppupää

livahtaa alkupään sisään ei ulospääsyä

niin yöhousujen kanssa temmeltää

voima voima kieputtaa

työvaiheet eivät mene niin että

ensin kokeilet väärään päähän

sitten oikeaan päähän ylösalaisin

ja vasta viimeiseksi oikeinpäin

ne menevät niin että ensin väärään päähän

sitten oikeaan päähän oikein päin

mutta et tajua että se on oikein päin

ennen kuin vasta kun kokeilet taas väärään päähän

kun kokeilet liittää oikeaan päähän jota vielä oikeaksi pääksi et tiedä

ajattelet ei se sinne kumminkaan mene ja jos menee se on ihme

niinpä saattaa että mieleesi muistuu joku syksy jolloin kävelit ja näit

tietyn talonpäädyn jonka tunnistit kaukaa se on tästä maailmasta

ei sellaisesta heti uskoisi että se on mihinkään liitettävissä ja mitä liittyy

kun liität

ei kaapelista näe mitä sen sisällä kulkee

ja talonpääty hiekkalaatikko lehtimetsikkö talon takana

seurata voisi mutta unohdat

nopeasti ihmeen

Oon ollut vähän kipee. Lohtua mummolta.

nilkat ja ranteet ristissä

nukuin ja tunsin olevani pitko

ja mummo ja villapaita jota mummo kutoo

koko ajan lisää ympärilleni ja hyräilee ja

tuli rätisee ja kohisee vetää valtavasti ilmaa ja

itkua pesään niin ettei tarvitse murehtia yhtään

mummo kutoo painelee villaa kylkiin ja sukii

kuumeesta karkeita hiuksia ja kaataa maitoa

kannusta lasiin matala aurinko taittuu

maitokaaressa paukahtaa pesässä

nukunko vielä mummo