Hyvää päivää, marraskuu kuukaudeksi mahdoton, härkäpää veturi kiskoiltaan ja niskoillaan mutta kömpii viskoo tuuppii tuulissaan mitä vaan.

kadotan talon

ahdingon joka kasvaa viljaa

kadotan puuronsyöjän pallin taulujen järjestyksen

kadotan parhaan talon       juurilla korsilla poronkarvoilla muuratun

kadotan lihavan lyhytkarvaisen valkoisen terrierin asettautumassa paskalle unelmani

kadotan koko ajan tulee vuoto saatan viimein sanat

kadotan sen kuinka kaikki toteuttaa itseään vikuroi heinillä

kadotan vaahdon kaulalta kuivumisen muiston

vajan mönjän sen hajunkin

niin kuin se kadottaa itsekin

menee vain pois      kadotan pojat sumun pojissa kiekkosateen jään äänet

                           en vain enää

                     lumen ajatuksen

          huutaa kesä läpi jään ääntelee täällä täällä

se se estää olemasta            kadotan

valokiilan jossa suudelmat     käy koiria muita

hau beibsy haju imee       vetää puoleensa valokiilaan

                     ei valo itse

sen luulon kadotan lepatan

sanoinko kadotan vajan

oven avaajan

ajan