lauantai 22. joulukuuta 2012

Pitää laittaa, uuni huutaa, oikeet asteet väärät asteet.

                            ajelin poispäin
                       poispäin ajelin
   en saanut mielestäni paluun ajatusta
                          kunnes naksahti
              moottorista virrat
                pyörästä ketjut
                  skeitistä trukit
     hyppykepistä jousi
hämärä kohisi kehänä ympärilläni
            siili lähti ylittämään ajoväylää
             hämärä kehänä ympärillään
        niin kuin tie jota siili kulki olisi valtatie
    tässä risteyksessä seisoin
   siili vaelsi heinikkoon
        mutta ei heinikkoa varsinaisesti löydä
      jos vaeltaa miljoonia vuosia
    ajatus paluusta
valo hajottaa huoneen jonne olen tullut
        ajatus paluusta
                        kenotan vinossa
                    kuin laitaan nojaisin
                   joka saman tien häviää
           haen haron
          kun hetken vielä näen
    laidan yli

- - - 
Uuninluukulle tiiraamaan vielä pulla joka putkahti kintaaseen jo noin viis v sitten. Ihan vaan kysymään mihin sä oot menossa.

Jörmedal oli paikka
jonne olit aina halunnut ja jonne (olin aina halunnut)
sitten mentiin
   siellä oltiin
Jörmedal valkeni ikkunaruudun takana
istuskelin vuoteen laidalla
varoin ettet heräisi
loppu ja alku
kerran elämässä
tavallaan siihen tottui heti
näki koko Jörmedalin
oikeassa valossa
 

2 kommenttia:

  1. Luin lähes kaikki runosi. Jännittävä tyyli, omintakeinen, hyvähyvä!

    Tämä runo tuli läheisimmäksi. Palaaminen on vaikeaa. Tästä tuli mieleen uni, jossa yrittää kauheasti saavuttaa jotakin, muttei jostain syystä onnistu. Esim. jalat/sormet eivät pelaa niin kuin haluaisi tai kukaan ei kuule huutoasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, miellyttävää lukea tuollaista palautetta. Unenomaisuuden kautta runoon aukeaa itsellenikin uutta perspektiiiviä. Hienoa, kiitos paljon, Maarit.

      Poista