pitkän matkan maasai

pyöreästä kylästä pyörällä päin tässä näin

pää luukusta pujahtain kerroksesta kasi katon alta kurkkaa

paskooko pulu pläsiin, paskooko silmään, yritäpä,

ei pata vanhaa kauhaa huijaa

on mulla paprikat kukassa, leijonanvärinen kissa,

pulujen kujerrus, puluja puluja ei maasai nukuttua saa vaeltaa

klaaneistaan kauemmas vaan, kauemmas jää lämmin maa

lipuu, ruuhen keulassa maasai aamuhämärässä

hiipii, karjan kauniin

kulkevaisen maita pitkin

ketterästi, talvella tästä hiihteli latua natisten,

Pirkan hiihto, me tullaan kaikki, maa sulaa, ollaan maasaita,

pellonlaidassa sillalla pensaikot molemmin puolin kiihkoakirkunaa

ilmaa leikaten viheltävä huiskaus

sydämenpaksu hyöky

rinta leiskuva: mistäs kaukaa

sitä oikein onkaan tänne lennetty

An exception proves the rule. Something in English, originally written in Finnish, though.

white clouds      wide open mouths of darkness

                            biting mouths in ancient negatives

          snow fallen down as a present

          into the white sea of an opening in a book

       tiny lads keep on sailing the sea on their paper yacht

the brave ones never reach their end

the waves of limerick carrying on      rocking

rocking        water so happily plays

my finger sails in the calmness of tight hair

how can a soul

      exist in a factory-made teddy bear

or in a negative or in a cloud inside of a mouth

how can a soul sail among one´s dreams

a man next to me nods outside        who knows

                           and then, an ectopic beat

                           drawn by a light spot on the window

a flash far down in a valley

once upon a time it was

the only mark of a place my soul might have settled

the kind a place i have been looking for

                    i´m standing in a school yard

so early in the morning nothing has started yet

    so close to reach to the end

the man next to me just looks and sees

not the ancient me but my eyes flicking

amid the clattering of the train

trees seen earlier i now just ignore

my dream no longer throbs

staring at the bottom of the sea

holding up, untrusting, holding up

the landscape hard as i can

   the lads will arrive paddling into harbour

   with broccoli buds, oh, with faces so dour

our party, this modest celebration is all we´ve got

in the blossoms the buds smaller than a pin´s head

buds ripen by the sun

and we row to fetch them

the sea heaving, just about to freeze

upon us a cloud like a blanket

   and like our light

       a spot blinks

Timo. Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin.
Juhani. Laula päälle vaan, laula päälle. En minä suutu.

                                oli seitsemän veljestä

korpimaisema männynrunko johon juosta pää

ja seitsenpäinen veljesjoukko puuvillapellot

deltaa: mittaamatonta autiutta jota vasten porhaltaa

                                kovempaa kiveä ei löydä edestään

nuo veljet jotka heittää volttia saveen kiskomilleen patjoille

                                ilta-aurinkoisen pöyhiessä heidän kiharoitaan

pienin pirunpuraisema varpaat nurmessa mahallaan makoillen yllyttää

hurjapäisintä kihisevänä pyöränä taivaan ja maan raossa kieppujaa

ja halpatossuaan punkeaa tueksi vasten patjaa veljistä vanhin ärjykkä

takanaan yhtälaisessa asennossa hänen hartioista pienempi haastajansa

liikkuu maan maut tuulen lipaisut huulillaan sivustalla luonnonlauri

kun taas joukkoon huomaamattomiin hukkuu huurujensa mutisija

seitsemäs vastarannan kiiski toteaa telmeen tajuntaittajaisiksi tyyten

siin on katras koolla kylpee ihonsa yöntumma lämmössä laskevassa

siihin koko ihanainen elo piirtyy muistutellen tuskistansa tulevista

sitä tunnonlajia he patjalle mätkähtäissä kokevat hakea

etukäppää kuin kissanpennut sillä varmaan suureen painiin

päättyisi tämäkin remu jos saisimme seurata

kaikkea sitä sikiävää mitä ei kerro yksi kuvaan piirtynyt tuokio

kaikkea sitä minkä kertoi öinen hanki paljasjalalle

minkä kertoi porottava pellonsarka

kun mustat ruumiit keinuivat

etelän tuulessa