maanantai 26. marraskuuta 2012

Siellä missä piti, siellä minne tulin, siellä missä olin, en ollut, en muistanut, muistella heinää polun, muistella paikkaa polun, muistella mutkaa joen, menin vain, menemällä menin vain, sinne menin vain.
 

 niin taasen umpinainen Jörmedalin mies
Spinoza mikälie Albert  Mauro  Hemppa sen
koko nimeä ei muista kuulleensa kukaan
luikahtaa kiusankappale     saa metsästää
   usein ei koko Jörmedalista etsitty on
     löytyy     autotallista selin Spinoza
  smirklaa sorvaa            kierteitä
en ota tolkkua sen     mutinoista
suojalasien kuminauhasta lian talirauhasten
voitelemien harjasten mangrovesta
 pysty päättelemään       ei paljoa
     hyvin voi olla syksy
        voi olla      mikä tahansa
  ilmansuunta me pysymme linnut liitävät
jylisee humisee madaltuu katkaistun virran
   loppumaton aaltojen punos
                    kierrokset pyörre
 kun joella    sataa suoraan viistoon
    spinoza viilaa hiiliä autoni laturiin
 sammalenmärkä urkupilli kurkussaan
        olen pelkästään       odottanut
      kaikki tulisi valmiiksi
    ei tule    hetken     on hyvä näin
huomaan hennon taskuntäytteen
 kiivenneen hiilenviilaajan olkapäälle
                              laulaa yli kaiken
                    spinoza spinoza

torstai 22. marraskuuta 2012


Hyvää päivää, marraskuu kuukaudeksi mahdoton, härkäpää veturi kiskoiltaan ja niskoillaan mutta kömpii viskoo tuuppii tuulissaan mitä vaan.


kadotan talon
ahdingon joka kasvaa viljaa
kadotan puuronsyöjän pallin taulujen järjestyksen
kadotan parhaan talon       juurilla korsilla poronkarvoilla muuratun
kadotan lihavan lyhytkarvaisen valkoisen terrierin asettautumassa paskalle unelmani
kadotan koko ajan tulee vuoto saatan viimein sanat
kadotan sen kuinka kaikki toteuttaa itseään vikuroi heinillä
kadotan vaahdon kaulalta kuivumisen muiston
vajan mönjän sen hajunkin
niin kuin se kadottaa itsekin
menee vain pois      kadotan pojat sumun pojissa kiekkosateen jään äänet
                           en vain enää
                     lumen ajatuksen
          huutaa kesä läpi jään ääntelee täällä täällä
se se estää olemasta            kadotan
valokiilan jossa suudelmat     käy koiria muita
hau beibsy haju imee       vetää puoleensa valokiilaan
                     ei valo itse
sen luulon kadotan lepatan
sanoinko kadotan vajan
oven avaajan
ajan