perjantai 22. marraskuuta 2013

peilistä katsovien heimopäälliköiden kokous saapuu telttaan hyvää huomenta
päivän motto: mikäs puulla kaatuessa

alan taas ihmetellä päätyönäni
mikrokosmokseenhan tie vie kun on tarkka tarkempi oikein tarkka
infrastruktuuri tarvitaan, pönkäksi mallinnettu kehys mutta eläminen
maaten oleillen puiden syiden joukossa lattiassa jos vaikka hetken mittaisen hetken
alatko ymmärtää
luen paikallaanolon ja tärähtelyjen hienonhienoa rajamaata
jossa aikaani paljonkin vietän
usein pidän kädessäni sitä perunaa joka minulle annettu on
kiitos
henkilökunta on erinomaista infrastruktuuri pelaa
puristelen sitä silittelen jotain täällä vielä ymmärretään
multaa joskus kenties siihen vaikka vain hajun takia
ja minulla on valtavin etunoja mitä on keksitty

en halua että se näkyy paitsi mikrokosmosmoksessa

seksisuhde sairaanhoitajan kanssa
mikrokosmoksessa rajapinnalla laajin viipyilevin hengittävin soluin

läsnä ovat menneet hetket ja muut kliseet
ei ole ollut aiemmin tällä tavalla aikaa vastaanottaa tulevaa eikä muita kliseitä
mutta lienen
vaivautunen kysymään miten mieli syntyy soluista tulen rajamaalle vastaan
niin hidastettu nykytys että hätäisempi ajattelee monta ajatusta pellon laidassa
ellei usva saa häntä valtoihinsa ja ihmetyksiin
minä kiitän usvaa ja muita kliseitä

alusta asti oli selvää että minulle oli annettu tämä matka
ja käytin sen loistavasti hyödykseni haahuiluun
olen kyydissä kaikki me olemme vammaisia meillä on mukavaa kohokohta on se
kun Ate sanoo ”kyllä mummo antaa”

pönkäksi se mallinnettu kehys
löysin viimein oikean äänensävyn kaikkeen
en jaksa harmitella sitä etten puhu enää
naakat ja kuu ovat juuri oikea ääni ja valo
kun on täysin äänetön pimeä täydellistä

olin varsan selässä ja minua pidettiin siinä vyötäisiltä
ketkä pitivät ketkä eivät jäi häntä vähän epäselväksi
sen otteen takia tavallaan on ja ei ole hevosen selässä
aivan kuin nyt jääkaapin ovella jota kukaan ei avannut
tai avasi ja suljettiin

tos on se sun paita joka sun piti laittaa päälles
I know every inch and curve of it

heimopäälliköt ovat tehneet päätöksen
ei laajennuta isompaan perspektiiviin
ajattelen sitä
kuin laiminlyötyä ystävää
mikäs puulla kaatuessa

tiistai 12. marraskuuta 2013

tämä on kesken. olen malttamaton. ne ovat yksi ja sama asia.

nämä ovat suvullisen lisääntymisen metodeja
puhua/kirjoittaa aivan kaikki
niistä pidetään niitä suositaan
helppous on vapauttaa juomien kuplat kun kaikki on nyt ja valmista
ruskeakankaisessa haukihatussani nypersin varisin kiilasin
pääsen valoon ja voittoon

paljon anteeksi ja lintuvoimaa sinne kennoon
ajattelin kyllä että olisimme yhtä
ja kylätietä
toinen askelen edellä
me kaksi nauhasta jotka olimme sujahtaneet samasta reiästä
ja jotain oli mennyt jotenkin
viitonen varmaan se oli mitä aina pidin kuutosena
ja lopulta aaltojen rytmiin

lähden airoinani pelkät risut
ulapalla veden läpi kuultavat    a
                              b
                             c
valitse   mikä   vain     olenhan elänyt joten
                     b    muoviset ruumiit joita meri muovaa ja pitää hengissä
                  janoavat kosketusta niin kuin oikeat ja enemmän
rakas   hylkään veneeni
upotessani tunnen reki luistaa liukkaalla itsestään
keveyden vai vällyjen antama onni vaiko ne yhdessä
kädessäni yhä risut

olen yrittänyt ihan arpomalla
mutta useinkaan siihen ei ole liittynyt iloa
              liittyminen
        alkaa pellon toisesta laidasta
nähdäkseni aaltona yksittäisen heinän varressa
ja silloin sitä ollaan jo perillä
eikä puhuta enää miten paljon myyrä tuuppasi eteenpäin matkalla
paljon nälkää ja tuskaa ja työtä ja sitten sitä tullaan
mutta myös salakavalasti ilmestyen hattuun
kyse on loppujen lopuksi hiljaisesta kaverista
josta tietää että se ei ole ihan heti lähdössä
ei siitä muista milloin se tuli

pitelen hattua kuin siellä olisi ihmisen pää
pitelen hattua kuin pesää siihen kaivaten
pitelen hattua kuin sieltä valuisi omat pesuveteni juosten porskuen

  täydellisen olemassaolon takia
hengitys pysähtyi
vuosiksi
jolloin yritin nähdä muurahaisen keuhkot omilla silmilläni kaikesta huolimatta
sillä ne kaverit eivät puuskuta
joka ainoa siellä kulki tietäen
  täydellisen olemassaolon takia

olen kelvoton pitämään mitään mielessä
kuvittelen sen muistiinpanoksi
sitten taas persiljaksi
kunnes se on hävinnyt johonkin ikkunalaudalta
tuntuu välillä ettei siellä muu pysy kuin linnun lentoonpyrähdys
pienen linnun
ja mieli itse muistiinpano jossa Tauno Salmi on ylösalaisin kallossaan
karistaa tuhkaa päälakensa luille

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

halusin olla pitempi, niin pitkä kuin olen
väistämätöntä kasvaa
kasvamatonta väistää,
halusin puhua kaiken, niin sanoa kuin sanoja sanotaan, ääneen
lauseen silloin toisen tällöin tungen täyteen mitä vain ilman muuta muuta ilmaisen
kielenelein enintään ja/tai ihan samaa ihan sama,
tai haluan olla pitempi, puren sanottuja sanoja vainen,
kevät kakko, puhun syödessäni ruisleipää marraskuussa, lauseeni paljastuu puistonpenkillä maisemassa, kevät kakko ruisleipää marraskuussa
syksyn suuri tehtävä, kasvattaa, kaluta esiin väistämättömyyden maasto,
istun puistonpenkillä, oikein ei huomaakaan kipu kiepahtaa
jalasta toiseen, kun se katoaa, sitä ei ole enää mielestäni,
mielessäni muuta täyttä päätä,
kevät kakko merkitsee, päätä pahkaa, syksyä ja, suu täynnä, ruisleipää

tiistai 5. marraskuuta 2013

en jaksa leikkiä iloa olen sentään gorilla

kaikki tässä olen puu jolla nimi ja
  semmoset laineilevat lehdenreunat

näytän teille sen minkä odotatte näkevänne, minkä
                       haluatte nähdä
kuolinkamppailua kuolinkamppailun perään
ympärilläni raamit että se varmasti erottuu
               siitä mitä kutsutte elämäksi

en jaksa leikkiä olen sentään lapsi poistun
    antamaan nimiä sherpakantajille
     ne sen maailman huipun valloittivat
mitä tämä on tämä mitä missä milloin

olen nukahtanut en jaksa leikkiä katsojaa
   sadussa käynyt hyvin olen nukahtanut
                    jo paljon ennen loppua
       nähtyäni mitä odotin, mitä halusin

en jaksa leikkiä, nyt
mukavaan koloon näkemiin