tiistai 29. tammikuuta 2013

pitkän matkan maasai
pyöreästä kylästä pyörällä päin tässä näin
pää luukusta pujahtain kerroksesta kasi katon alta kurkkaa
paskooko pulu pläsiin, paskooko silmään, yritäpä,
ei pata vanhaa kauhaa huijaa
on mulla paprikat kukassa, leijonanvärinen kissa,
pulujen kujerrus, puluja puluja ei maasai nukuttua saa vaeltaa
klaaneistaan kauemmas vaan, kauemmas jää lämmin maa
lipuu, ruuhen keulassa maasai aamuhämärässä
hiipii, karjan kauniin
kulkevaisen maita pitkin
ketterästi, talvella tästä hiihteli latua natisten,
Pirkan hiihto, me tullaan kaikki, maa sulaa, ollaan maasaita,
pellonlaidassa sillalla pensaikot molemmin puolin kiihkoakirkunaa
ilmaa leikaten viheltävä huiskaus
sydämenpaksu hyöky
rinta leiskuva: mistäs kaukaa
sitä oikein onkaan tänne lennetty

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

An exception proves the rule. Something in English, originally written in Finnish, though.

white clouds      wide open mouths of darkness
                            biting mouths in ancient negatives
          snow fallen down as a present
          into the white sea of an opening in a book
       tiny lads keep on sailing the sea on their paper yacht
the brave ones never reach their end
the waves of limerick carrying on      rocking
rocking        water so happily plays
my finger sails in the calmness of tight hair
how can a soul
      exist in a factory-made teddy bear
or in a negative or in a cloud inside of a mouth
how can a soul sail among one´s dreams
a man next to me nods outside        who knows
                           and then, an ectopic beat
                           drawn by a light spot on the window
a flash far down in a valley
once upon a time it was
the only mark of a place my soul might have settled
the kind a place i have been looking for
                    i´m standing in a school yard
so early in the morning nothing has started yet
    so close to reach to the end
the man next to me just looks and sees
not the ancient me but my eyes flicking
amid the clattering of the train
trees seen earlier i now just ignore
my dream no longer throbs
staring at the bottom of the sea
holding up, untrusting, holding up
the landscape hard as i can
   the lads will arrive paddling into harbour
   with broccoli buds, oh, with faces so dour
our party, this modest celebration is all we´ve got
in the blossoms the buds smaller than a pin´s head
buds ripen by the sun
and we row to fetch them
the sea heaving, just about to freeze
upon us a cloud like a blanket
   and like our light
       a spot blinks



perjantai 18. tammikuuta 2013

Timo. Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin.
Juhani. Laula päälle vaan, laula päälle. En minä suutu.

                                oli seitsemän veljestä
korpimaisema männynrunko johon juosta pää
ja seitsenpäinen veljesjoukko puuvillapellot
deltaa: mittaamatonta autiutta jota vasten porhaltaa
                                kovempaa kiveä ei löydä edestään
nuo veljet jotka heittää volttia saveen kiskomilleen patjoille
                                ilta-aurinkoisen pöyhiessä heidän kiharoitaan
pienin pirunpuraisema varpaat nurmessa mahallaan makoillen yllyttää
hurjapäisintä kihisevänä pyöränä taivaan ja maan raossa kieppujaa
ja halpatossuaan punkeaa tueksi vasten patjaa veljistä vanhin ärjykkä
takanaan yhtälaisessa asennossa hänen hartioista pienempi haastajansa
liikkuu maan maut tuulen lipaisut huulillaan sivustalla luonnonlauri
kun taas joukkoon huomaamattomiin hukkuu huurujensa mutisija
seitsemäs vastarannan kiiski toteaa telmeen tajuntaittajaisiksi tyyten
siin on katras koolla kylpee ihonsa yöntumma lämmössä laskevassa
siihin koko ihanainen elo piirtyy muistutellen tuskistansa tulevista
sitä tunnonlajia he patjalle mätkähtäissä kokevat hakea
etukäppää kuin kissanpennut sillä varmaan suureen painiin
päättyisi tämäkin remu jos saisimme seurata
kaikkea sitä sikiävää mitä ei kerro yksi kuvaan piirtynyt tuokio
kaikkea sitä minkä kertoi öinen hanki paljasjalalle
minkä kertoi porottava pellonsarka
kun mustat ruumiit keinuivat
etelän tuulessa