Ylimahtoisaa kolmeatoista.

                   pallo pyörii pihalla

         rataa uraa valonluomaa   kiertää kääntyy keikkuu

                                                              oma häntänsä heiluu

                                                              tuulena edessään

aikojen päästä pitkin askelin

                            harppoo poika

                                       pienempi   kuin pallo

                                                              niin pieni

                                                              ettei näy

      sen ikäinen että sanoo

         minä tätä pyöritän

synnyin soutaissa maakravun kämmeneen

         miten päin kämmen oli siten päin olin

         harvoinpa suoraan aurinkoon mutta

eipä tahrakaan hihku: tulisinpa puhdistetuksi

ei paljoa paina lause: olin tahra

olin     olin       minut nähtiin keskellä lattiaa

                           minua ei nähty keskellä lattiaa

                     asemalla jolta junat vievät

            eri junat tuovat       (kaikkien odotusten

   lomitse, sivuitse, keskeltä tulee vuorostaan tämä:)

juna on lähtenyt (tai tullut), sinut silittää uneen

sinut rauhoittaa hetkeen, sinut ohjaa syliin

syntymä, syntymän avoimet kämmenet

(vailla odotuksia) synnyin suoraan kengän alle

äitikengän ja isäkengän oma tahma

maisemani: helmin samein pohjaa vasten

(tapahtuu tämä, paljon myöhemmin:) synnyn kengäksi,

otan askelen, toinen narahtelee takana

synnyn kengäksi ja narahdan toinen rientää eteeni,

yhdessä vierekkäin tai vaikka kiinnikkäin

tuumimme variaation olemusta, otamme

vastaan planeettaa, yhteys

kulkee lävitsemme

Pitää laittaa, uuni huutaa, oikeet asteet väärät asteet.

                            ajelin poispäin
                       poispäin ajelin
   en saanut mielestäni paluun ajatusta
                          kunnes naksahti
              moottorista virrat
                pyörästä ketjut
                  skeitistä trukit
     hyppykepistä jousi
hämärä kohisi kehänä ympärilläni
            siili lähti ylittämään ajoväylää
             hämärä kehänä ympärillään
        niin kuin tie jota siili kulki olisi valtatie
    tässä risteyksessä seisoin
   siili vaelsi heinikkoon
        mutta ei heinikkoa varsinaisesti löydä
      jos vaeltaa miljoonia vuosia
    ajatus paluusta
valo hajottaa huoneen jonne olen tullut
        ajatus paluusta
                        kenotan vinossa
                    kuin laitaan nojaisin
                   joka saman tien häviää
           haen haron
          kun hetken vielä näen
    laidan yli

- - - 
Uuninluukulle tiiraamaan vielä pulla joka putkahti kintaaseen jo noin viis v sitten. Ihan vaan kysymään mihin sä oot menossa.

Jörmedal oli paikka
jonne olit aina halunnut ja jonne (olin aina halunnut)
sitten mentiin
   siellä oltiin
Jörmedal valkeni ikkunaruudun takana
istuskelin vuoteen laidalla
varoin ettet heräisi
loppu ja alku
kerran elämässä
tavallaan siihen tottui heti
näki koko Jörmedalin
oikeassa valossa

 

 

Taapertaa taaempana nyt.

                syksy tulee sisään huumaa
                  kokija saaja saan valittu
                olla nostettu
               kantaa ikuistettu
              ikävää
               jarrutellen sujuvaa
                 yskäisee palan
                          kirves
                      painikkeeksi
                 olla tainnutettu syksy syksy pyörryn
                     katsahdan pihalle mitä mulla mahtaa
                                                                   olla päällä
         tänään auki mantteli pihan laidoille
        jalka valtoimena
       pää päättämätön
           päätylautoihin
                  talo ajan olen
         hirvi puska
 läpipainuman tuska
   raja aalto
  kaikki meren olen
       värit istuutuu syksy
     keitän sille kahvia
  pienin jaloin se kiipeää
  mutta pääsee itse kun autan
  kaikkeen se pystyy

Suunnilleen se mitä marraskuussa lauantaipäivänä kirjoitin ja Kiiskessä illalla luin, vaikka kauas jäinkin Jeroenin kauniista toiveesta tavoittaa Aleksis Kiven ääni.

kokemuksesta leikkautuu saman tien pois
päivämäärä oma paita
ja väistämättä tärkkelys joka aina yrittää
                                 hengailla sokerin kanssa
            just näin kiteet kasassa kaukalossa
          ja ihan seis
        niinku mun sydän
       hetkee ennen sykähdystä
      joka leikkautuu kokemuksesta saman tien pois
       kokemuksesta leikkautuu yleensä pois myös 
                    lapaluiden kaipuu etupuolelle
             ei niillä ole hääviä silloin
       kun seison meren rannalla
         meren rannalla koetan olla se joka leikkautuu
                                         kokemuksesta kokonaan pois
                                                                se on
                                              tavallaan sama asia kuin
                           kokemus Jeroen, Jätkäbaari & jazz
                         kokemuksesta leikkautuu pois
  kumminkin se sokerin seassa tykyttävä
    aina
  aina
etsin lätäköitä ne ovat harvinaistuneet
korvan muotoiset lätäköt joille puhua
   tyynenä päivänä sinne näkee
                korkealla taivaalla
            kaukana
      yllä kaiken lumihiutale 
vastasyntynyt, tarkalleen katiskan muotoinen
sulaa, muotoutuu, leijailee
vielä haihtuessaan leijailee