piiput
kuin kyynärsauvat nojaavat taivaaseen
ellei
olisi tätä painon tunnetta
istun
luokassa
laulu
on puhunut
olen
yksi tiili seinässä joka piipuiksi kurottuu
laulu
on puhunut
kun
seinä on kaadettu ja minut poimitaan muutun kantajakseni
ja
erkanen hänestä
menen
nyt ja menen niin kauas
että
ikkuna josta katson ulos pienenee katoamisen rajoille
oikea
kulma tulee luonnostaan: suuntaan yläviistoon
siellä
mukanani painon tunne vain
ei
muuta raskasta kuin täällä opetetut lait
heitän
tiileni kaiken halki se painona kiitää
mitä
minä teen siellä
mitä
minä teen täällä
eloonjäämisestä
eloontulemisesta
tiiliteoria:
seinää
tiilenä
seinässä
musertava
voima tai aika hajottaa seinän
hän
joka poimii tiilen
kantaja
muuttuu tiileksi
tiili kiitää
ja
kolahtaa sängynpohjaan patjan läpi
kun
olemme hän ja se toinen ja tulemme voimalla
erkanen
kantajastani
tuolla
se joku kävelee kantaa tiiltä
painon
tunne
täällä
Vaikuttava alku, pakottaa jatkamaan. Ja hienosti jatkuukin! Ehkä putosin jossain kohtaa vähän kärryiltä, kun ensin tulkinta oli selkeänä mielessäni, mutta sitten se hämärtyi. Eikä se ollut yhtään huono asia silti. Muutamalla lukukerralla alkaa hahmottua tarina, metafora jostain tutusta jutusta.
VastaaPoistaJoo, ei sais olla kryptinen. Mut ei sais myöskään selittää. Siinä välissä liikun mutta aina joskus lipsuu pallo sivurajasta yli (tai ehkä taklaan itseni vaihtopenkille). Maarit, hieno palaute. Kiitos kun runo kiehtoi.
PoistaMulle ei kryptinen, ei edes metafora: Porin Puuvillatehdas, tiilet.
VastaaPoista"kun seinä on kaadettu ja minut poimitaan muutun kantajakseni" -
Lili
Vahva näkysi kolahti muhun kuin --. Kiitos, Lili.
VastaaPoista