torstai 3. lokakuuta 2013

heihei kaikui laajemmalle kuin ikinä tempauduin sen mukaan olin
    yksinäni puistossa
    sanonut sen ihan hiljaa
    noille yhdelletoista puulle
ja koska ne opettavat minua, tässä mennään
onko tämän kaiken oikeasti voinut tehdä päreestä ja tuohesta ja
kuunvalosta ja havumetsätuulen havinasta
koiranpentu on minua nopeampi
juoksee heihein rinnalla
putoan viltin reunalta naamalleni
mitä turhuutt´ maailma edestuopi kamala
yritän ja olen yrittämättä
olemme kävelleet suolla koko päivän
kuulen sen, heihei, nukahdan sohvaan
tienmuotoisista kirjaimista s kelpaa
vaikka siinä on päät
se osa mikä s:stä näkyy on kuvitelmaa
todellinen s on se mikä jatkuu
kuten näet: s:n muotoisen nukkujan nilkka nytkähtää

4 kommenttia: