Erakko, zenmunkki Ryôkan,
aivan verraton sananlaskettelija, mielessäni kirjoitin. Tai
oikeastaan Kai Niemisen taiten suomentama Suuri hupsu. Pakko mainita
myös elokuva Viisi vuodenaikaa (Ki-duk Kim, Etelä-Korea), ihan vaan
kun se aina ajoittain muistuttelee.
annat minulle
lahjaksi saman kirjan monta kertaa
huuu aaah uuu
se on ihanaa aina
haluat antaa sen
myös toisille kaikille
luovutan omani mielelläni
siihen tarkoitukseen
aina ja niin
(pääsen
odotuksesta) saan ja saan ja saan
sivumennen:
oksalla hämärää
pieni tintti tuo värin
laitapolun onni omissa askelissa
päätie on toisten tie
niin saan sen
sinulta taas
ja luovutan sen taas
mitä tahansa
tapahtuu koko ajan
Mielenkiintoinen. Luen uudestaan ja uudestaan ja saan ja saan ja saan koko ajan enemmän irti. Sivumennen. Sun monet runot on sellaisia joihin mielellään palaa. Katsomaan mikä on muuttunut vaikka mikään ei ole. Muuttunut. Paitsi kaikki, välillä.
VastaaPoistaHuh millasta juttuu, kauniistikin asettelet kieltä, tuntuu hienolta lukea tuo (uudestaan ja uudestaan). Kiitos ja loppuun vielä huh.
Poista