torstai 22. marraskuuta 2012


Hyvää päivää, marraskuu kuukaudeksi mahdoton, härkäpää veturi kiskoiltaan ja niskoillaan mutta kömpii viskoo tuuppii tuulissaan mitä vaan.


kadotan talon
ahdingon joka kasvaa viljaa
kadotan puuronsyöjän pallin taulujen järjestyksen
kadotan parhaan talon       juurilla korsilla poronkarvoilla muuratun
kadotan lihavan lyhytkarvaisen valkoisen terrierin asettautumassa paskalle unelmani
kadotan koko ajan tulee vuoto saatan viimein sanat
kadotan sen kuinka kaikki toteuttaa itseään vikuroi heinillä
kadotan vaahdon kaulalta kuivumisen muiston
vajan mönjän sen hajunkin
niin kuin se kadottaa itsekin
menee vain pois      kadotan pojat sumun pojissa kiekkosateen jään äänet
                           en vain enää
                     lumen ajatuksen
          huutaa kesä läpi jään ääntelee täällä täällä
se se estää olemasta            kadotan
valokiilan jossa suudelmat     käy koiria muita
hau beibsy haju imee       vetää puoleensa valokiilaan
                     ei valo itse
sen luulon kadotan lepatan
sanoinko kadotan vajan
oven avaajan
ajan

3 kommenttia:

  1. Kadotuksesta. Hienoa. Kadotan itseni tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin oon tehny tänään, tutkinu muuntuisko tää räpiks. Jounin idis mistä yllärinä innostuin. Ja kiitos.

      Poista
    2. Pitää laittaa tämmönen kunnollisempi kiitos. Sanot tosi ihanasti.

      Poista