zzz runotorstain sydäntalvirunohaaste äidytti penkomaan jotain sopivaa. tää on ehkä viis vuotta vanha, ehkä jopa vanhempi. sori, just nyt en osaa kirjoittaa uutukaista vuodenaikoihin kiinnittyvää tekstiä, on meneillään semmonen proggis. ehkä hiljaisempaa muutenkin heunio-blogissa.
kolmen kassalinjan yli
humisevien päiden läpi
isohkon sisko katsoi minuun
se oli kohdallaan irrallaan
tarjosin kättä otin siihen siltä muovikassin
oven edessä meihin
tuli ja jäi säde tai luoti tai lämäri
halki Jörmedalin matalalta kylmän keskeltä
veti suupielestä mukaan
se muija sen kolhiintuneet kengät kaheli noja sydän suistumaisillaan
takoi rinnassa en pelännyt
se näki mikä olen
väistämätön puhumaton
niin kuin kaikki keskellä päivää
antoi olla sellainen
sukkasillani sen keittiössä irrotin kassin kahvoista
siitä mitä siihen asti oli ollut
tiistai 14. tammikuuta 2014
perjantai 27. joulukuuta 2013
tötterö on mukava sitä voi pitää molemmin päin
gorillakin on huomannut
keksinnön
nerokkuuden ja kuten tyypillistä ennen Memistä
me
menemme nyt gorillan tahtiin gorillan mielestä se ei ole tylsää
aina
voi riehua ämpäri päässä PARASTA!
nuolaisehan
sitten ovenripaa mennessäsi sanoo opettaja
tällainen
yhden aukeaman vihko ja nämä reiät vyössä ovat sinun tarinasi
sanoo
gorilla
aika yllättäen ensimmäiseksi lauseekseen
no en
tietenkään juksaan vain matkin
älä
pelästy voin panna ämpärin takaisin päähäni leikkiä opettajaa
PARASTA!
toinen
lauseeni: haluan huomauttaa että osana luontoa olemme ylpeinä
olemassa
emme voi maailmaa käsittää, oi lajit häkellyttävästi
vaikutuksissa
toisiinsa
voin sietää perhosta lyhyellä nenälläni puheeni ajan
suljetuin
silmin kuunnella sen siipiä vain
tämä
kukkiva ja täällä vähinkin
kaupunkikeittiössään
Memis tarttuu vyöhönsä
päästää
yhden reiän löysemmälle kesken aterian
hän
syö yksin
näytellyt
ja tilanteeseen sopivasti valitut kasvonilmeet
minä
olen kyyryssä pöydän alla
kyhjöttelen
vaan olen hiukan väsähtänyt rooliini tympii niin kuin viran
puolesta
hion
kolmatta lausetta palkkaan koiran sanomaan sen
koira
on niiiin huono näyttelemään voi koiraa
torstai 26. joulukuuta 2013
II
tämä
alkaa kuin kaunis iltapäivä
ei
yhtään mistään
sieltä
mistä kaikki muukin alkaa
paikasta
missä tyttö istuu ja tyttöä ei ole
vielä
niin
minä ajattelen alut
ja ne
ovat hienoja hetkiä
hetkiä
ei ole
kohti
tiheää metro
verenvirtaa
kaksipäinen oranssi mieronliero
vie tuo
antaa panee antaa
panee
vaisut vastakkain
luvassa
kiihkeää
soittaja
mies laulaja nainen
yhtyvät
Angie you´re beautiful
täkäläinen
en ole
kaukaa
en tule
tulen
sopivasti sopivalla hetkellä
peruuttamatta
peruuttamattomasti palata
ihmetellä
jäädä seuraavaan junaan mitä juna tuo
junassa
saan kaiken saan sopivalla hetkellä
mutta
putoaisi kesken lennon jos hetki
jos
hetkenkin olisi
voihan,
väittää, olleensa, siihen yhtyvät
monet
mä en mä oon nyt just metrossa
metsän
hetki mataluudesta korkeuteen
pitelen
paitaa joka oli päälläni
luulen
sinua savuksi
en ole
hetkeen missään
kiepautan
kietoudun käännähdän ja vain vaivoin jään paitani ulkopuolelle
savu on
ilmaa ilma on hiljaa
kettu
viihtyy pitkään nuotiolla
senkään
mielestä hetkeä ei ole
hoen
hokemaa
hokemalla
hoen
ontoksi
hoen
sitä
paitsi tarvitsen asunnon
niin
mutta tarkoitan sellaisen koverretun vain itselleni
tämä
hetki
geeniin
kirjoitettu antautuminen lyökää lyökää
kulmiin
voi piirtää korvat tai silmät
lähes
yhtä veikeitä molemmat
putoaisi
kesken lennon
pitennetty
hyvin paljon pitennetty hetki nukahdin etkä vieläkään ole
mäjähtänyt
valitsen
puoltani, monipuolinen kysymys,
kolikkoa
kääntelen,
ilmaan
heittää, mun puolesta joo, voin
½
vaikkapa ½:sta useasti ja useasti taas, niin puolin hupenen
näin
alkaa kaunis aamupäivä, Arttu
markkinat,
alkuja
ei ole,
kauan
odotettu kääntyy sivuun,
sinut
komennetaan kotiin
kierteet
juosteet raiteet räänroiskeet olet yhtä kuin kuollut
jos
tästä lähdet kalppimaan koloon jonka koversit
hörppivät
vuoron perään
päästävät
limpsan pulloon takaisin suustaan
siihen
on satsattu vuoden säästöt, jokaisen jäppänän
vaahtoa
vain sain ja sen halulla join
muistan
vieläkin miltä se maistuu
hän
sanoi ”maistuu” ei ”maistui”
muistan Artun vieläkin sanomassa ”maistuu”
nöpönallukka
pikkolopuvussaan kulmissa korvat tai silmät
katselee
näkemättömiin, ei ollenkaan turha, todellisuus minne tähyää
kiepautan
kietoudun käännähdän ja äkkiä
käyn
pyöröovesta pyörähdän
maanantai 23. joulukuuta 2013
I
vasta
nyt kun putoan laelta tajuan vauhdin
jos
kaikki olisi
hitaampaa
vajoaisin vain
ilmassa
kohti maata jonne kevyesti tömpsähtäisin
tämä
on hätäinen testamenttini
olen
laatinut sitä ja laatinut sitä
se on
pysäytyskuva huitoen putoavasta miehestä
ei se
kuuluisa vaan tämä
sitten
tajuan mikä toivo on linnuissa
sellainen
ajatus voi hyvinkin täyttää putoavan ihmisen
perjantai 22. marraskuuta 2013
peilistä katsovien heimopäälliköiden kokous saapuu
telttaan hyvää huomenta
päivän
motto: mikäs puulla kaatuessa
alan
taas ihmetellä päätyönäni
mikrokosmokseenhan
tie vie kun on tarkka tarkempi oikein tarkka
infrastruktuuri
tarvitaan, pönkäksi mallinnettu kehys mutta eläminen
maaten
oleillen puiden syiden joukossa lattiassa jos vaikka hetken mittaisen
hetken
alatko
ymmärtää
luen
paikallaanolon ja tärähtelyjen hienonhienoa rajamaata
jossa
aikaani paljonkin vietän
usein
pidän kädessäni sitä perunaa joka minulle annettu on
kiitos
henkilökunta
on erinomaista infrastruktuuri pelaa
puristelen
sitä silittelen jotain täällä vielä ymmärretään
multaa
joskus kenties siihen vaikka vain hajun takia
ja
minulla on valtavin etunoja mitä on keksitty
en
halua että se näkyy paitsi mikrokosmosmoksessa
seksisuhde
sairaanhoitajan kanssa
mikrokosmoksessa
rajapinnalla laajin viipyilevin hengittävin soluin
läsnä
ovat menneet hetket ja muut kliseet
ei ole
ollut aiemmin tällä tavalla aikaa vastaanottaa tulevaa eikä muita
kliseitä
mutta
lienen
vaivautunen
kysymään miten mieli syntyy soluista tulen rajamaalle vastaan
niin
hidastettu nykytys että hätäisempi ajattelee monta ajatusta pellon
laidassa
ellei
usva saa häntä valtoihinsa ja ihmetyksiin
minä
kiitän usvaa ja muita kliseitä
alusta
asti oli selvää että minulle oli annettu tämä matka
ja
käytin sen loistavasti hyödykseni haahuiluun
olen
kyydissä kaikki me olemme vammaisia meillä on mukavaa kohokohta on
se
kun Ate
sanoo ”kyllä mummo antaa”
pönkäksi
se mallinnettu kehys
löysin
viimein oikean äänensävyn kaikkeen
en
jaksa harmitella sitä etten puhu enää
naakat
ja kuu ovat juuri oikea ääni ja valo
kun on
täysin äänetön pimeä täydellistä
olin
varsan selässä ja minua pidettiin siinä vyötäisiltä
ketkä
pitivät ketkä eivät jäi häntä vähän epäselväksi
sen
otteen takia tavallaan on ja ei ole hevosen selässä
aivan
kuin nyt jääkaapin ovella jota kukaan ei avannut
tai
avasi ja suljettiin
tos on
se sun paita joka sun piti laittaa päälles
I know
every inch and curve of it
heimopäälliköt
ovat tehneet päätöksen
ei
laajennuta isompaan perspektiiviin
ajattelen
sitä
kuin
laiminlyötyä ystävää
mikäs
puulla kaatuessa
tiistai 12. marraskuuta 2013
tämä on kesken. olen malttamaton. ne ovat yksi ja sama asia.
nämä ovat suvullisen lisääntymisen metodeja
puhua/kirjoittaa
aivan kaikki
niistä
pidetään niitä suositaan
helppous
on vapauttaa juomien kuplat kun kaikki on nyt ja valmista
ruskeakankaisessa
haukihatussani nypersin varisin kiilasin
pääsen
valoon ja voittoon
paljon
anteeksi ja lintuvoimaa sinne kennoon
ajattelin
kyllä että olisimme yhtä
ja
kylätietä
toinen
askelen edellä
me
kaksi nauhasta jotka olimme sujahtaneet samasta reiästä
ja
jotain oli mennyt jotenkin
viitonen
varmaan se oli mitä aina pidin kuutosena
ja
lopulta aaltojen rytmiin
lähden
airoinani pelkät risut
ulapalla
veden läpi kuultavat a
b
c
valitse
mikä vain olenhan elänyt joten
b muoviset ruumiit joita meri muovaa ja
pitää hengissä
janoavat kosketusta niin kuin oikeat ja
enemmän
rakas
hylkään veneeni
upotessani
tunnen reki luistaa liukkaalla itsestään
keveyden
vai vällyjen antama onni vaiko ne yhdessä
kädessäni
yhä risut
olen
yrittänyt ihan arpomalla
mutta
useinkaan siihen ei ole liittynyt iloa
liittyminen
alkaa
pellon toisesta laidasta
nähdäkseni
aaltona yksittäisen heinän varressa
ja
silloin sitä ollaan jo perillä
eikä
puhuta enää miten paljon myyrä tuuppasi eteenpäin matkalla
paljon
nälkää ja tuskaa ja työtä ja sitten sitä tullaan
mutta
myös salakavalasti ilmestyen hattuun
kyse on
loppujen lopuksi hiljaisesta kaverista
josta
tietää että se ei ole ihan heti lähdössä
ei
siitä muista milloin se tuli
pitelen
hattua kuin siellä olisi ihmisen pää
pitelen
hattua kuin pesää siihen kaivaten
pitelen
hattua kuin sieltä valuisi omat pesuveteni juosten porskuen
täydellisen
olemassaolon takia
hengitys
pysähtyi
vuosiksi
jolloin
yritin nähdä muurahaisen keuhkot omilla silmilläni kaikesta
huolimatta
sillä
ne kaverit eivät puuskuta
joka
ainoa siellä kulki tietäen
täydellisen
olemassaolon takia
olen
kelvoton pitämään mitään mielessä
kuvittelen
sen muistiinpanoksi
sitten
taas persiljaksi
kunnes
se on hävinnyt johonkin ikkunalaudalta
tuntuu
välillä ettei siellä muu pysy kuin linnun lentoonpyrähdys
pienen
linnun
ja
mieli itse muistiinpano jossa Tauno Salmi on ylösalaisin kallossaan
karistaa
tuhkaa päälakensa luille
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
halusin olla pitempi, niin pitkä kuin olen
väistämätöntä
kasvaa
kasvamatonta
väistää,
halusin
puhua kaiken, niin sanoa kuin sanoja sanotaan, ääneen
lauseen
silloin toisen tällöin tungen täyteen mitä vain ilman muuta muuta
ilmaisen
kielenelein
enintään ja/tai ihan samaa ihan sama,
tai
haluan olla pitempi, puren sanottuja sanoja vainen,
kevät
kakko, puhun syödessäni ruisleipää marraskuussa, lauseeni
paljastuu puistonpenkillä maisemassa, kevät kakko ruisleipää
marraskuussa
syksyn
suuri tehtävä, kasvattaa, kaluta esiin väistämättömyyden
maasto,
istun
puistonpenkillä, oikein ei huomaakaan kipu kiepahtaa
jalasta
toiseen, kun se katoaa, sitä ei ole enää mielestäni,
mielessäni
muuta täyttä päätä,
kevät
kakko merkitsee, päätä pahkaa, syksyä ja, suu täynnä,
ruisleipää
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)