perjantai 19. syyskuuta 2014


Kirjoitti klo

4 kommenttia:

  1. Maarit19. syyskuuta 2014 klo 22.34

    Oih, pidänpäs kovasti tästä. Kyllä. Etenkin runon alku pysäytti ihailemaan, loppukin seurasi hienosti perässä.

    VastaaPoista
  2. Hannele Anne Marianne4. lokakuuta 2014 klo 14.01

    Minä myös pidän erittäin kovasti :) Kaiken katoavaisuus tulee tässä hienosti iholle. Tai suuhun, joka jauhaa. Nam.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)